Wikipedia

Eino Heilimo

Eino Verner Heilimo, vuoteen 1907 Hjelmman (21. maaliskuuta 1887 Turku – 30. elokuuta 1974 Iisalmi)[1] oli suomalainen tuomari ja shakinpelaaja. Heilimo oli kansallisen mestariluokan pelaaja sekä lähi- että kirjepelissä. Hän sai kansallisen shakkimestarin arvon 1925 ja kirjeshakin kansallisen kirješakkimestarin arvon 1947.

Henkilöhistoria muokkaa

Heilimo syntyi senaattori, laamanni Fredrik Werner Hjelmmanin ja Hanna Elisabeth Wickmanin perheeseen. Esittelijäneuvos Esko Heilimo oli hänen veljensä. Heilimon puoliso vuodesta 1915 oli Karin Björkman. [2] Heilimo valmistui ylioppilaaksi 1905. [1] Lukion jälkeen hän siirtyi Helsinkiin ja aloitti oikeustieteen opinnot yliopistossa. Hän sai varatuomarin arvon 1912.[1] Valmistuttuaan yliopistosta Heilimo suoritti elämäntyönsä tuomarina. Virkaurallaan hän toimi tuomarina useilla paikkakunnilla (mm. Viipurissa). Vuonna 1942 hän siirtyi Iisalmeen, jossa toimi tuomiokunnan tuomarina aina eläkkeelle jäämiseensä asti.[1][2]

Shakkiura muokkaa

Lähishakki muokkaa

Heilimon shakinharrastus alkoi jo nuorena. Opiskeluaikoinaan hän liittyi Helsingin Shakkiklubin jäseneksi. Hän korottui HSK:ssa pelaajana I luokkaan v. 1912. Vuonna 1922 hän osallistui Helsingissä pelattuun Suomen Shakkiliiton 1. liittoturnaukseen.[1] Kirjallisissa lähteissä kisa tunnetaan myös nimellä I yleissuomalainen turnaus. Kilpailu oli samalla shhakin ensimmäinen suomenmestaruusturnaus. Kisan voitti Anatol Tschepurnoff, josta tuli ensimmäinen Suomen-mestari. Heilimo jakoi kisan 6. sijaa tuloksella 5,5/11.[3]

Heilimo korottui shakkimestari 1925 voittamalla SSL:n III liittoturnauksen.[1] Saavutuksen ansiosta hän pääsi tavoittelemaan Suomen mestaruutta. Vuonna 1928 hän pelasi Edgar Lindroosia vastaan ottelun oikeudesta haastaa hallitseva mestari Tschepurnoff, mutta Heilimo hävisi ottelun.[4] VI Suomen Shakkiliiton liittoturnauksessa 1932 Heilimo jakoi 6. sijaa.[5] Virkatehtävät haittasivat usein Heilimon osallistumista kilpailuihin. Hän joutui esimerkiksi jättämään kesken vuodenvaihteessa 1934–1935 Helsingissä pelatun Suomen mestaruusturnauksen.[6] Heilimo osallistui SM-kisaan tämän jälkeen vielä kahdesti. Hän oli 1945 8. sijalla ja 1947 hänen sijoituksensa oli 7.[3]

Shakkiolympialaisissa Heilimo pelasi kahdesti. Hän osallistui Suomen joukkueessa Lontoon shakkiolympialaisiin 1927 ja Münchenin epävirallisiin shakkiolympialaisiin 1936.[1] Jälkimmäinen tapahtuma tunnetaan nykyisin paremmin Münchenin kansainotteluiden nimellä.

Kirjeshakki muokkaa

Koska Heilimo asui suuren osan elämästään kaukana suurista shakkikeskuksista, hänen oli vaikea saada pelikavereita lähipeliin. Siksi hän aloitti kirjeshakin harrastamisen. Jo 1920-luvulla hän pelasi satoja kirjepelejä.[1] Pelaajana hän oli mestari myös kirjepelissä. Hän sai ensimmäisenä suomalaisena kansallisen kirjeshakkimestarin arvonimen 1947.[7]

Heilimo voitti vuosina 1944–1946 pelatun epävirallisen kirjeshakin Suomen mestaruusturnauksen tuloksella 7,5/8.[8] Hän osallistui SM-turnauksiin vielä myöhemminkin, mutta ilman menestystä. Ensimmäisessä virallisessa SM-turnauksessa 1950–1951 hän oli 6 sijalla.[4] Kotimaisten kisojen lisäksi Heilimo osallistui moniin kansainvälisiin kilpailuihin. Hän pelasi Suomen joukkueen kärkipöydällä kirjeshakin I ja II olympiaturnauksessa.[1] Hän osallistui myös I MM-ehdokasturnaukseen.[1] Tri Dyckhofin muistoturnauksen mestariluokassa Heilimo sai tuloksen 5,5/11.[1] Hänen viimeinen kirjepeliturnauksensa (EU/M/199) päättyi 1970 ja hän sijoittui jaetulle 2.-3. sijalle tuloksella 4/6.[1]

Kirjeshakin järjestötoiminta Suomessa oli pitkään organisoimatonta. Aktiiviset puuhamiehet järjestivät yksittäisiä turnauksia. Suomen Kirjeshakkiliitto perustettiin vihdoin 1961 ja Heilimosta tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja.[1] Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1968 asti.[1]

Peliuran ohella Heilimo oli myös kansallinen kirjeshakkituomari.[1] Kansallisen kirjeshakkituomarin arvonimi myönnettiin ensi kerran vasta 1974, jolloin sen sai Usko Koskinen.[7] Koska arvonimi luotiin vasta tuolloin, Heilimo ei ehtinyt elinaikanaan saada sitä.

Luottamustoimia ja tunnustuksia muokkaa

Heilimolla oli suuri määrä luottamustehtäviä suomalaisessa shakkielämässä niin lähi- kuin kirjeshakin järjestöissä. Hän toimi kotimaan lisäksi myös kansainvälisissä järjestöissä. Heilimo toimi 1952 Helsingin shakkiolympialaisten turnausjohtajana.[1] Kisojen jälkeen hän sai kansainvälisen shakkituomarin arvon.[1] Sittemmin hän toimi 1958 naisten MM-ottelun tuomarina.[1]

Toiminnastaan Suomen shakkijärjestöissä Heilimo palkittiin šakin hopeisella ansiomerkillä 1947.[1] Hän sai ansiomerkin kultaisin sotilain 1957 ja shakin kultaisen ansiomerkin vuonna 1967.[9]

Ansioistaan kirjeshakissa Heilimo kutsuttiin Suomen Kirjeshakkiliiton 1. kunniajäseneksi 1968.[1] Kansainvälisen Kirjeshakkiliiton (ICCF) kunniajäsen hänestä tuli jo edellisenä vuonna 1967.[1]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Eino Heilimo † (Suomen Shakki 7/1974)
  2. ↑ a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 168. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  3. ↑ a b SM-taulukot *** Tilastotietoja shakin SM-turnauksiin osallistuneista pelaajista Shakki.net 2013 Viitattu 28.3.2013
  4. ↑ a b Historia (Arkistoitu – Internet Archive)Shakkilaakso ry 2013 Viitattu 28.3.2013
  5. ↑ VI yleissuomalainen turnaus (Suomen Shakki 1/1932)
  6. ↑ Eero E. Böök: Mestarin mietteitä 1984. Shakkitarvike, Järvenpää
  7. ↑ a b Kirjeshakin arvonimetSuomen Kirjeshakkiliitto 31.8.2008 Viitattu 28.3.2013
  8. ↑ Kirjeshakin SM-historiaSuomen Kirjeshakkiliitto 31.8.2008 Viitattu 28.3.2013
  9. ↑ Myönnetyt shakin ansiomerkit 12.8.1947 –31.12.2011 (PDF) 31.12.2001. Suomen Shakkiliitto. Viitattu 28.3.2013.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eino_Heilimo&oldid=20671995”