Eila Nevalainen

suomalainen tiedottaja ja toimittaja

Eila Nevalainen (s. 10. helmikuuta 1948 Juuka) on suomalainen tiedottaja ja toimittaja.[1]

Nevalainen toimi marraskuusta 2007 helmikuuhun 2012 tasavallan presidentin kanslian lehdistöpäällikkönä. Tätä ennen hän toimi Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän neuvonantajana vuodesta 1996 sekä Euroopan komission jäsenenä toimineen Erkki Liikasen tiedottajana vuosina 1997–1999 ja kabinetin jäsenenä vuosina 2001–2004.[2][3][4][5]

Nevalainen on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden kandidaatti, joksi hän valmistui vuonna 1971 Tampereen yliopistosta. Hän työskenteli toimittajanurallaan 1970–1973 toimittajana Kansan Lehdessä, 1973–1978 toimittajana ja toimitussihteerinä Me-lehdessä ja Maanmiehessä, 1978–1987 toimittajana ja toimituspäällikkönä Talouselämässä ja 1988–1994 päätoimittajana Markkinointi & Mainonnan edeltäjälehdessä Mainosuutisissa. Hän on työskennellyt myös Espoon tiedotussihteerinä vuosina 1977–1978 ja Pirkko Työläjärven poliittisena sihteerinä vuosina 1980–1982, Työläjärven toimiessa ensin ministerinä valtiovarainministeriössä ja myöhemmin kauppa- ja teollisuusministerinä Koiviston II hallituksessa.[2][6]

Nevalainen on toimittanut kaksi kirjaa, teoksen Naisen luokkakuva – 8 otosta vuonna 1978 ja Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjat 1990–1994 vuonna 1995.[7]

Nevalainen on puoluekannaltaan sosialidemokraatti. Hän liittyi SDP:n jäseneksi työskennellessään Kansan Lehden toimittajana.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Kaseva, Tuomas: Ruokaostoksilta presidentin palvelukseen. Helsingin Sanomat, 10.2.2008. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b Presidentille uusi lehdistöpäällikkö mtvuutiset.fi. 28.9.2007. Viitattu 11.9.2021.
  3. Komissaarille uusi tiedottaja. Helsingin Sanomat, 17.3.1997. Artikkelin verkkoversio.
  4. Liikanen ottaa entisen tiedottajansa kabinettiinsa. Helsingin Sanomat, 11.5.2001. Artikkelin verkkoversio.
  5. Nevalaisen viimeinen työpäivä: En tiedä mitä teen mtvuutiset.fi. 29.2.2012. Viitattu 11.9.2021.
  6. Pirkko Työläjärvi Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  7. FENNICA – Suomen kansallisbibliografia Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2010. [vanhentunut linkki]