Egyptinpaimenkoira
Egyptinpaimenkoira (armant) on egyptiläinen koirarotu, jonka alkuperäisen muodon uskotaan vaikuttaneen partacollien jalostukseen. FCI oli aiemmin tunnustanut sen, mutta poisti sen listoiltaan populaation pienennyttyä dramaattisesti. Se on kuitenkin edelleen Egyptin Kennelliiton (Egyptian Kennel Federation l. EKF) hyväksymä ja samalla kotimaansa kansallisrotu.[3]
| Egyptinpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Egypti |
| Määrä | Suomessa ei yhtään, Egyptissä uhanalainen |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | lauman vartiointi, karjanajo, metsästys |
| Nykyinen käyttö | paimen- ja vahtikoira |
| Elinikä | 10–13 vuotta[1] |
| Muita nimityksiä | Armant[2], Armanti[2], Ermenti[2], Egyptian Sheepdog[2], Hawara Dog[2], Sabe[2], Chien de Berger Égyptien[2], Cão Pastor de Armant, Cão Hawara, Egipčanski Ovčar[1] |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu (poistettu, aiemmin ryhmä 1) EKF: ryhmä 1 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 23–29 kg (tai 23–27 kg) |
| Säkäkorkeus | 53–58 cm (keskiarvo 56 cm) |
| Väritys | musta, black & tan, mustavalkoinen, ruskeavalkoinen, harmaa, harmaankeltainen tai harmaavalkoinen |
Joillain internet-sivustoilla on egyptinpaimenkoiraa esittävä kuva, jossa rodun väitetään olevan aryan molossus eli afganistaninmastiffi, mikä on aiheuttanut jonkin verran sekaannusta näiden kahden toisistaan suuresti poikkeavan rodun välillä.[4]
Ulkonäkö muokkaa
Egyptinpaimenkoira on kookas, pitkäkarvainen, neliömäinen ja voimakas.[4] Pää on kookas, melko pitkä ja kapea. Pitkä kuono on suipohko ja vahva[4] ja sen karvat ovat erityisen pitkiä. Silmät ovat pienet ja ruskeat. Korvat ovat pienet ja asennoltaan joko pystyt tai riippuvat.[4] Rintakehä on syvä ja leveä. Häntä typistetään toisinaan, mutta jätetään yleensä luonnonpitkäksi. Karvapeite on takkuista ja karkeaa, ja muodostaa kuonoon "viikset" ja pään takaosaan "nutturan". Tavallisimmat värit ovat musta[2], black & tan, mustavalkoinen[2], ruskeavalkoinen[2], harmaa, harmaankeltainen ja harmaavalkoinen[2]. Kuono, "nuttura" ja rintakehä ovat tavallisesti valkoiset, mutta joillain mustilla yksilöillä nämä alueet ovat pikemminkin harmaat.[4] Säkäkorkeus vaihtelee 53–58 cm välillä, ja keskimäärin koirat ovat noin 56 cm korkeita[4]. Paino vaihtelee 23–29 kg välillä, mutta tarkempien lähteiden mukaan sen tulisi olla noin 23–27 kg[4].
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Rotu on älykäs, voimakas ja rohkea.[2] Se on valppautensa ansiosta hyvä vahti- ja paimenkoira. Sen pelottomuus petoja kohdatessaan sekä sen uskollisuus ovat tehneet siitä hyvän vartiokoiran. Se on erittäin ketterä ja tottelevainen ja suojelee herkästi reviiriään, jota se on valmis puolustamaan pelottomasti. Se on koulutettaessa melko vastaanottavainen, mutta vaatii määrätietoisen omistajan. Se tulee hyvin toimeen sekä muiden eläinten että lasten kanssa.
Alkuperä muokkaa
Egyptinpaimenkoira on saanut nimensä Luxorin lähellä sijaitsevasta pohjoisegyptiläisestä Hermonthis'n (mm. espanjaksi ja egyptiksi Armant) kaupungista, jossa sitä käytettiin alun perin laumanvartijana ja karjanajajana. Erään teorian mukaan sen uskotaan polveutuvan brienpaimenkoiran tyyppisistä lammaskoirista, joita Napoleonin joukot toivat maahan ja jotka risteytyivät paikalliskoirien kanssa. Toisen mukaan se polveutuisi venäläisen vierailijan alueelle 1800-luvun puolivälissä jättämästä vahtikoirasta. Nykyisin yleinen teoria on kuitenkin, että rotu olisi pohjoisafrikkalaisen paariakoiran kookkaampi, pörröisempi ja jalostetumpi versio.[2]
Myöhemmin rotua alettiin käyttää myös vahtikoirana, ja omaisuuden vartiointiin käytettävät yksilöt tunnettiin paikallisten keskuudessa nimellä sabe ("leijona") erotuksena pelkästään laumavartiointiin ja paimennukseen käytettäviin koiriin. Legendan mukaan sabe-koirat polveutuisivat leijonista, ja tämä uskomus lienee syntynyt niiden pelottoman luonteen takia. Hawara puolestaan on paikallisen berberiheimon nimi.[2]
Egyptinpaimenkoiria on viety Eurooppaan, mutta niitä ei ole kuitenkaan alettu kasvattaa siellä.[2]
Nykytilanne muokkaa
Lähi-idässä käydyt sodat ovat vaikuttaneet egyptinpaimenkoiran populaatioon, minkä myötä siitä on tullut uhanalainen. Nykyisin elossa oleva populaatio on tyypiltään erittäin heterogeeninen eikä sille ole olemassa virallista jalostusohjelmaa, minkä vuoksi FCI joutui lopulta poistamaan rodun viralliselta listaltaan.[4] Nykyisten egyptinpaimenkoirien juurien arvellaan olevan pääosin Ranskassa ja Alankomaissa. Egyptin Kennelliitto on paitsi tunnustanut rodun maan kansalliskoiraksi, on myös aloittanut projektin jonka tavoitteena on pelastaa ja vakiinnuttaa paikallinen populaatio sekä laatia virallinen rotumääritelmä. Edistääkseen kasvatustyötä se on vapauttanut egyptinpaimenkoirien kasvattajat kokonaan rekisteröintimaksuista.[3] Vaikka FCI ei enää pidäkään rotua virallisena eikä mikään muukaan kansainvälisesti merkittävä kenneljärjestö ole sitä tunnustanut, jotkin pienemmät ulkomaiset tahot kuten amerikkalainen Continental Kennel Club ovat hyväksyneet sen. Rodunedustajia voidaan rekisteröidä CKC:hen, mutta koska järjestöllä ei ole varsinaisia virallisia rotumääritelmiä on siitä saatavissa CKC-sivustolla vain lyhyt kuvaus.[5]
Terveys muokkaa
Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10–13 vuotta ja sillä on taipumusta lonkkavikaan ja osteochondritis dissecans'iin.
Lähteet muokkaa
- Gondrexon, A. & Browne, Ives: Maailman koiraopas
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Egipčanski Ovčar. Smrček. Viitattu 11.4.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 398. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b EKF. National Breed of Egypt (Arkistoitu – Internet Archive). Egyptian Kennel Federation. Viitattu 11.4.2014.
- ↑ a b c d e f g h Wilcox, B. & Walkowicz, C. The Atlas of Dog Breeds of the World. Neptune, New Jersey: T.F.H Publications, 1995. 5. painos, s. 131.
- ↑ CKC. Armant. Continental Kennel Club. Viitattu 11.4.2014.
