Wikipedia

Eero Routamo

Eero Rainer Routamo (31. tammikuuta 1934 Helsinki – 23. lokakuuta 2010 Helsinki[1]) oli suomalainen oikeustieteilijä. Hän oli Helsingin yliopiston siviili- ja kauppaoikeuden dosentti 1968–1989 ja uudestaan vuodesta 1994[2]. Vaasan kauppakorkeakoulun kauppaoikeuden professori 1970–1981.[3] Helsingin yliopiston siviilioikeuden (apulais)professori hän oli 1989–1994[2]. Yliopistouransa välillä hän oli yrityselämän palveluksessa Kymmene Oy:n lakiasiain johtajana vuosina 1982–1987.[1]

Routamon oikeustieteellinen kirjallinen tuotanto on laaja. Lisäksi hän julkaisi omakustanteena vitsikirjan Vanhat vitsit – ja uudet.[1]

Julkaisut muokkaa

  • Liikennevahinko: Oikeustieteellinen tutkimus korvausvastuun syntymisestä liikennevakuutuslain perusteella, Eero Routamo. WSOY, 1967 (Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. ISSN 0356-7214; 134). (väitöskirja)
  • Kaupanvastuu ja oikeudellinen virhe irtaimen kaupassa. WSOY, 1969 (Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja 150. ISSN 0356-7214;)
  • Vastuu työtapaturmasta, WSOY, 1972 (Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja 162. ISSN 0356-7214). ISBN 951-0-00789-7, ISBN 951-0-00788-9
  • Eero Routamo, Leif Sevón. Ehdotus kauppalaiksi, Oikeusministeriö, 1977. (Oikeusministeriön lainsäädäntöosaston julkaisu 13, ISSN 0356-8431 1977). ISBN 951-46-3109-9
  • Eero Routamo, Esko Hoppu. Suomen vahingonkorvausoikeus, Econlaw, 1977 ISBN 951-9329-03-X
  • Kaupan lait. 1, Kotimainen ja kansainvälinen irtaimen kauppa, Lakimiesliiton kustannus, 1990 ISBN 951-640-479-0 - 3. uud. p. : Suomen lakimiesliiton kustannus, 1995 ISBN 951-640-758-7.
  • Esko Hoppu, Eero Routamo. Suomen vakuutusoikeus, Econlaw, 1990 ISBN 952-90-1997-1.
  • Kaupan lait. 2, Irtaimen kaupan lait ja uudistusehdotukset, Lakimiesliiton kustannus, 1990 ISBN 951-640-480-4
  • Eero Routamo, Pauli Ståhlberg (toim.). Korkeimman oikeuden vahingonkorvausoikeudelliset ratkaisut 1/1988-4/1995, toimittaneet Suomen lakimiesliiton kustannus, 1995 ISBN 951-640-808-7.
  • Eero Routamo, Jan Ramberg. Kauppalain kommentaari, Lakimiesliiton kustannus, 1997 ISBN 951-640-966-0
  • Eero Routamo, Pauli Ståhlberg, Tiina Majola (toim.). Korkeimman oikeuden vahingonkorvausoikeudelliset ratkaisut 5/1995–8/2000, Lakimiesliiton kustannus, 2000 ISBN 952-14-0178-8
  • Vanhat vitsit – ja uudet, omakustanne, 2006 – 2. täyd. p. 2008
  • Eero Routamo, Pauli Ståhlberg, Juha Karhu. Suomen vahingonkorvausoikeus . 5. uud. p. Talentum, 2006 (Juridica-kirjasarja, ISSN 1459-7535; 14). ISBN 952-14-0935-5.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Muistot. Hs.fi[vanhentunut linkki], viitattu 11.12.2015
  2. ↑ a b Helsingin yliopiston opettajat ja virkamiehet. Web Archive 2015.
  3. ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 82
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eero_Routamo&oldid=20670497”