Eero Haahti
Eero Otto Adrian Haahti (3. huhtikuuta 1931 Helsinki[1] – 26. joulukuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja professori.
Haahden vanhemmat olivat lääketieteen tohtori, professori Hannu Haahti ja Anna Elise Nevanlinna ja puoliso Helli Maija-Riitta Perheentupa. Haahti tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1949 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1957.[1]
Haahti kehitti tutkimusryhmänsä kanssa kaasukromatografiaan liittyvän detektoriosan. Hän työskenteli Yhdysvaltain terveysviraston (NIH) tutkijana ja teki siellä myös väitöskirjaa, joka hyväksyttiin Turussa vuonna 1961. Hän valmistui samana vuonna kliinisen kemian erikoislääkäriksi. Palattuaan Suomeen Haahti jatkoi tutkimustyötä NIH:n rahoituksen avulla.[2] Haahti oli Helsingin yliopiston lääketieteellinen kemian dosentti 1968–1983[3] ja toimi professorin ja apulaisprofessorin tehtävissä Helsingin yliopistossa ja Turun yliopistossa. Viimeisinä tehtävinään hän oli HYKSin laboratoriolääkäri ja SPR:n Veripalvelun tuotantopäällikkö.[2]
Haahti osallistui myös politiikkaan ja oli vihreiden kansanedustajaehdokkaana 1983, jolloin hän jäi varasijalle. Vähän aikaa hän oli myös Espoon valtuustossa, mutta erosi, kun hän piti vaikutusmahdollisuuksia vähäisinä.[2]
Haahti oli intohimoinen klassisen musiikin harrastaja. [4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 116-117. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b c Reijo Vihko: Muistokirjoitus, Hs.fi (Arkistoitu – Internet Archive) 3.2.2016
- ↑ Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000
- ↑ Jörn Donner kriitikoiden ja taiteilijoiden ristitulessa Yle Elävä arkisto.