Eero Hämeenniemi

suomalainen säveltäjä, muusikko ja kirjailija

Eero Olavi Hämeenniemi (s. 29. huhtikuuta 1951 Valkeakoski) on suomalainen säveltäjä ja kirjailija,[1] Paavo Heinisen, Boguslaw Schäfferin, Franco Donatonin ja Josef Schwantnerin oppilas.[2]

Eero Hämeenniemi vuonna 2009

Ura muokkaa

Hämeenniemi tuli ylioppilaaksi vuonna 1971 ja valmistui diplomisäveltäjäksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1978. Hän jatkoi opintojaan Krakovassa, Italiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.[3]

Hämeenniemi on saanut teoksiinsa vaikutteita Kaukoidästä, esimerkiksi intialaisesta musiikista. Hän on säveltänyt muun muassa neljä sinfoniaa, konserttoja, jousikvartettoja, mieskuoromusiikkia ja jazzia. Hämeenniemi toimii sävellyksen dosenttina Sibelius-Akatemiassa ja hän on perustamansa Nada-yhtyeen johtaja ja pianisti.[4] Radion sinfoniaorkesteri on levyttänyt hänen kolme sinfoniaansa. Kerava-kvartetti on levyttänyt kaikki hänen jousikvartettonsa. Nada-yhtye on julkaissut kaksi levytystä.

Hämeenniemen kirjoittamia kirjoja ovat muun muassa ABO – johdatus uuden musiikin teoriaan (1982), Tekopalmun alla (1993), Missä sade leikkii (2004), Norsuilla etuajo-oikeus (2005), Tulevaisuuden musiikin historia (2007) ja Pyhän Calixtuksen lähde (2009). Hänen kirjoittamistaan kirjoista kolme käsittelee eteläaasialaista kulttuuria. Lisäksi hän on suomentanut tamilinkielistä runoutta. Hämenniemi on julkaissut myös kaksi Italiaan liittyväät kirjaa: Napolista etelään (2021) ja Kulkija Venetsiassa (2022). Hän on kirjoittanut myös monodraaman Laura Maddalena (2019) näyttelevälle cembalistille. Sekä Kulkija Venetsiassa että Laura Maddalena kertovat mm. Venetsian musiikilisten orpokotien asukkaista.

Hämeenniemellä on vuodesta 2010 alkaen blogipalsta YLEn Klassisen sivuilla.[5]

Sävellyksiä muokkaa

  • 1977 – Sinfonia jousille
  • 1980 – Konsertto sähkökitaralle ja kamariorkesterille
  • 1983 – 1. sinfonia
  • 1985 – Dialogi (pianolle ja orkesterille)
  • 1986 – Loviisa (baletti)
  • 1988 – 2. sinfonia
  • 1991 – Viulukonsertto
  • 1992 – Leonardo (baletti)
  • 1993 – Nattuvanar (mieskuorolle)
  • 1999 – 3. sinfonia
  • 2004 – 4. sinfonia
  • 2017 – Red Earth and Rain -laulusarja sangam-runoihin
  • 2013 – Yaadum uuree tamilinkieliseen tekstiin
  • 2020 – Klarinettiseikkailu-konsertto

Kirjoja muokkaa

Huomionosoituksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 151. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. Salmenhaara, Erkki (toim.): Suomalaisia säveltäjiä, s. 118. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12641-5.
  3. Kuka kukin on 2007, s. 263. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  4. Ahonen, Tero: Eero Hämeenniemi. 2013. Turun Musiikkijuhlat. Arkistoitu 29.9.2013. Viitattu 8.7.2013.
  5. Blogipalsta. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita, säveltäjiä ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 30.3.2017. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
  7. Lönnqvist, Niclas: ”Jag är en oliktänkare.” Hufvudstadsbladet, 19.11.2021, s. 28. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.