Edward S. Godfrey
Edward Settle Godfrey ( 9. lokakuuta 1843 – 1. huhtikuuta 1932) oli yhdysvaltalainen prikaatikenraali, joka palkittiin korkeimmalla mahdollisella kunniamerkillä ansioistaan Amerikan intiaanisotien aikana. Parhaiten tämä 88-vuotiaaksi elänyt mies muistetaan hänen ratsastaessaan luutnanttina vuonna 1876 George Armstrong Custerin joukoissa. Hän oli niiden sotilaiden joukossa, jotka saapuivat ensimmäisenä Little Big Hornin taistelupaikalle todistamaan tapahtumaa.
Historia muokkaa
Godfreyn suku oli alun perin Walesista, josta he olivat siirtyneet 1700-luvulla alkuvuosina Amerikkaan, ja asettuneet Pennsylvaniaan. Edward S. Gofrey syntyi Ohiossa, jonne hänen isänsä Charles oli muuttanut sisarensa ja tämän aviomiehen kanssa. Nuori Goffrey värväytyi 18-vuotiaana pohjoisvaltioiden joukkoihin ja pääsi Ohion vapaaehtoisista koottuun jalkaväkirykmenttiin. Vuonna 1863 hän pääsi West Pointin sotilasakatemiaan. Hän sai moitteita lähinnä sotilaallisesta olemuksestaan ja pukeutumisestaan.[1]
Valmistuttuaan Godfrey pääsi seitsemänteen ratsuväkirykmenttiin ja tutustui everstiluutnantti Custeriin.[1] Custerin joukoissa palvelleena hän joutui myös Little Big Horniin. Hieman ennen kohtalokasta taistelua Custer jakoi rykmenttinsä kolmeen erilliseen yksikköön. Godfrey joutui kapteeni Frederick F. Benteenin K-komppaniaan, joka ei osallistunut verilöylyyn. Godfreyn muistiinpanot tältä ajalta ovat olleet ehkä luotetuin tietolähde kesäkuun tapahtumista Little Big Hornissa, ja niitä on hyödynnetty monissa jälkeenpäin tehdyissä tutkimuksissa.[2]
Vuonna 1877 Godfrey osallistui aktiivisesti nez perce -sotaan, jossa hän haavoittui vaikeasti. Myöhemmin hänelle myönnettiin kunniamerkki nez percejä vastaan käydyssä sodassa osoitetusta erityisestä urheudesta.[3]
Godfreyn sotilasuraa varjosti vuonna 1890 tapahtunut Wounded Kneen verilöyly, joka oli häpeätahra niin amerikkalaisille kuin Godfeyllekin. Hän oli tapahtumassa mukana pitämässä miehineen silmällä vangittuja intiaaneja, kun ammunta äkkiä alkoi. Jälkeenpäin armeijan menettelyä tutkittiin tuomioistuimessa. Eräs Godfreyn nuorista värvätyistä sotilaista oli ampunut 14-vuotiaan intiaanipojan lähietäisyydeltä. Tapaus vaikutti kahden vuosikymmenen ajan Godfreyn elämään ja esti presidentti Theodore Rooseveltin myöntämästä hänelle kenraalin arvoa. Vasta kun sotaministeriön William Howard Taft (tuleva presidentti) puuttui asiaan, joutui Roosevelt antamaan periksi ja Godfrey nimitettiin prikaatikenraaliksi.[4]
Godfreyn ura Yhdysvaltain armeijassa päättyi vuonna 1907. Hän oli tehnyt 44 vuotta kestäneen loistokkaan uran ja ehti eläkkeelle jäätyään vielä ansioitua kirjailijana ja kirjeenvaihtajana.[5]
Godfrey kuoli kotonaan New Jerseyssä 88-vuotiaana, ja hänet haudattiin Arlingtonin kansalliselle hautausmaalle puettuna sotilasvaatetukseen ja kunniamitaleihin.[3]
Lähteet muokkaa
- Teilas, Jari Kirjoitettuna tuuleen: Little Big Horn 1876, Pilot kustannus, 2009 ISBN 978-952-464-816-5
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Teilas s. 251.
- ↑ Edward Godfrey's Story of The Battle Astonished.com. Viitattu 12.12.2010. Kieli=(englanniksi).
- ↑ a b Edward Settle Godgfrey Arlingtoncemetery.net. Viitattu 12.12.2010.. (englanniksi)
- ↑ Teilas s. 253.
- ↑ Teilas s. 255.