Edvard Radzinski
Edvard Stanislavovitš Radzinski (ven. Эдвард Станиславович Радзинский) (s. 1937[1] Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen, Moskovan Historiallisessa arkistoinstituutissa opintonsa suorittanut historioitsija. Hän on ollut Neuvostoliitossa ja Venäjällä paremmin tunnettu näytelmäkirjailijana, prosaistina, televisioesiintyjänä ja elokuvien käsikirjoittajana. Hän on kirjoittanut myös historiasta useita kirjoja, joita toimittajat ja historioitsijat ovat luonnehtineet ”kansanhistoriaksi” (venäläinen termi, jolla tarkoitetaan näennäishistoriaa).[2][3][4][5][6]
Elämäkerta muokkaa
Radzinskin vanhemmat olivat näytelmäkirjailija Stanislav Radzinski ja tämän puoliso Sofia. Radzinski opiskeli Moskovan arkistoinstituutissa ja on historioitsija. Hän avioitui 1955 näyttelijä Alla Geraskinan kanssa, joka on suositun neuvostoliittolaisen kirjailijan Lia Geraskinan tytär. Heidän poikansa Oleg on syntynyt 1958. KGB pidätti Olegin 1982, ja hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan neuvostovastaisesta propagandasta. Hän vapautui 1987 ja muutti ulkomaille.
Radzinski ja Geraskina erosivat 1964, ja Radzinski avioitui myöhemmin Tatjana Doroninan kanssa, joka oli 1960–1970-luvulla johtavia neuvostoliittolaisia näyttelijöitä. He erosivat sittemmin, ja nykyisin hän on naimisissa näyttelijä Elena Denisovan kanssa.
Julkaisut muokkaa
Radzinski on kirjoittanut 1990-luvulta alkaen teoksia sarjaan Historian salaisuuksia. Hän on kirjoittanut kirjan Stalin, jossa kuvataan Neuvostoliiton alkuaikojen valtataisteluja Kremlissä Leninin kuoleman jälkeen. Hän esimerkiksi olettaa, että olisi ollut olemassa laajempi Leninin testamentti, josta on viitteitä erään emigrantin postuumisti New Yorkissa julkaistuissa muistelmissa. Haastattelujen perustella, joita hän oli tehnyt Stalinin entisten henkivartijoiden ja muiden todistajien kanssa, hän kertoo kuinka Lavrenti Berijan toverit yrittivät myrkyttää Stalinin. Hän myös nostaa valoon asiakirjat, jotka tukevat Viktor Suvorovin hypoteesia, että Stalin aikoi hyödyntää natsi-Saksaa välikätenä (”jäänmurtajana”), länttä vastaan ja ”vapauttaa” sitten Euroopan natsien miehityksestä.
Historioitsija David Brandenberger suhtautuu hyvin kriittisesti Radzinskiin. Hän sanoo, että tämän kirja Stalinista ”on kokoelma maailmaa jo vuosikymmeniä kiertäneitä faktoja, mielipiteitä ja juoruja”, ja esittää vaihtoehdoksi O. V. Hlevnjukin, Lars Lihin, Stephen Kotkinin ja Robert W. Thurstonin teoksia.[7]
Radzinski kiinnostui jo varhaisessa vaiheessa Romanovien kohtalosta. Hänellä oli mahdollisuus päästä Romanoveja koskeviin salaisiin tietoihin arkistoissa työskennelleiden opiskeluaikaisten ystäviensä ansiosta. Radzinski tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, että mahdollisesti kaksi lapsista selviytyi teloituksesta hengissä. Tämän hän esittää kirjassaan Viimeinen tsaari - Nikolai II:n elämä ja kuolema.[8]
Radzinski on kirjoittanut suomalaisesta kommunistipoliitikosta O. W. Kuusisesta näytelmän Toveri K. Näytelmä kertoo Kuusisen neuvostoajasta Stalinin lähipiirissä, ja sitä esitettiin vuonna 2014 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.[9]
Suomennetut teokset muokkaa
- Viimeinen tsaari: Nikolai II:n elämä ja kuolema, suom. Kari Klemelä. WSOY, 1992.
- Stalin, suom. Kari Klemelä, WSOY, 1996.
- Rasputin, suom. Kari Klemelä. WSOY, 2000.
- Aleksanteri II: Venäjän suuri vapauttaja, suom. Kari Klemelä.WSOY, 2005
Lähteet muokkaa
- ↑ Sirpa Pääkkönen, Venäjä on arvaamaton, Helsingin Sanomat 29.2.2012 sivu C (syntymävuosi on kirjailijan itsensä haastattelijalle antama tieto).
- ↑ A. Balod: Восемь ножей в спину науке, которая называется "история" // 8 knives into the back of science called history 23 ноября 2005 года. Сетевая Словесность. (venäjäksi)
- ↑ Н. Ажгихина // N. Azhgikhina Терминатор мировой истории // Terminator of the world history (Arkistoitu – Internet Archive) // НГ-Наука (Nezavisimaya Gazeta), 19.1.2000. (venäjäksi)
- ↑ Заболотный Е. Б., Камынин В.Д. // E. B. Zabolotny, V. D. Kamynin. К вопросу о функциях и месте историографических исследований в развитии исторической науки // On the question of function and place of historiographical studies in development of historical science // Вестник Тюменского государственного университета // Messenger of the Tyumen State University. 2004. № 1. С. 84 (venäjäksi)
- ↑ I. Kolodyazhny // И. Колодяжный Разоблачение фолк-хистори // Disclosure of the folk history. – Литературная Россия // Literary Russia, nro 11, 17.3.2006.
- ↑ V. Myasnikov: Историческая беллетристика: спрос и предложение // Historical belles-lettres: demand and offer vol. 4 2002. Novy Mir.
- ↑ David Brandenberger. Reviewed work(s): Stalin: The First In-Depth Biography Based on Explosive New Documents from Russia's Secret Archives by Edvard Radzinski; H. T. Willetts, Europe-Asia Studies, Vol. 49, No. 1 (Jan., 1997), s. 176–179
- ↑ Radzinski: Viimeinen tsaari, Nikolai II:n elämä ja kuolema, s. 484-487 js 438-439
- ↑ Gustaffson, Miia: Otto Wille Kuusisen ristiriitainen hahmo nousee näyttämölle venäläisin voimin Yle Uutiset. 22.1.2014. Yle. Viitattu 4.3.2018.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard Radzinski Wikimedia Commonsissa
- peoples Edvard Radzinsky (venäjäksi)
- Aldebaran.ru: Edvard Radzinsky (venäjäksi)
- Телепрограмма "Большая разница" про маленького Эдварда Радзинского от 27.06.2010 (venäjäksi)
