Eduard von Böhm-Ermolli

itävaltalainen marsalkka

Eduard von Böhm-Ermolli (12. helmikuuta 1856 Ancona9. joulukuuta 1941 Opava[1]) oli itävaltalainen kenraali ensimmäisen maailmansodan aikana. Böhm-Ermolli saavutti sotamarsalkan arvon Itävalta-Unkarin armeijassa sekä kunnia-arvon Saksan armeijan sotamarsalkka 30. lokakuuta 1941.

Eduard von Böhm-Ermolli
Böhm-Ermolli vuonna 1897
Böhm-Ermolli vuonna 1897
Henkilötiedot
Syntynyt12. helmikuuta 1856
Ancona, Kirkkovaltio
Kuollut9. joulukuuta 1941 (85 vuotta)
Saksa Opava, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Itävalta-Unkari
 Tšekkoslovakia
Saksa Natsi-Saksa
Palvelusvuodet 1875–1918
Taistelut ja sodat Ensimmäinen maailmansota
Sotilasarvo Sotamarsalkka
Kunniamerkit Pour le Mérite
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämäkerta muokkaa

Eduard von Böhm-Ermollin isä Georg Böhm (1813–1893) oli ylennetty kersantista upseeriksi hänen kunnostauduttuaan vuonna 1849 sardinialaisia vastaan käydyssä Novaran taistelussa. Georg Böhm jäi eläkkeelle majurina 1877 ja sai periytyvän aatelisarvon 1885. Samana vuonna hän sai myös luvan lisätä vaimonsa tyttönimen omaan sukunimeensä, jolloin perhe tunnettiin nimellä ”von Böhm-Ermolli”.[1]

Eduard von Böhm-Ermolli kävi kadettikoulun St. Pöltenissä ja Teresian sotakorkeakoulua Wiener-Neustadtissa. Syyskuussa 1875 vänrikki Böhm-Ermolli liittyi rakuunarykmenttiin. Hän toimi komentajana eri yksiköissä ja esikuntaupseerina yleten tasaista vauhtia. Vuonna 1903 hänestä tuli kenraalimajuri ja vuonna 1907 kenraaliluutnantti. Vuonna 1911 hänet ylennettiin ratsuväenkenraaliksi ja nimitettiin Krakovaan sijoitetun ensimmäisen armeijakunnan komentajaksi.[1][2]

Ensimmäinen maailmansota muokkaa

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Böhm-Ermolli sai komennettavakseen 2. armeijan, joka oli tarkoitus sijoittaa Serbian rintamalle. Venäjän liittyessä sotaan marsalkka Franz Conrad von Hötzendorf lähettikin 2. armeijan itärintamalle Galitsiaan, jossa se vahvisti alueen saksalaisia joukkoja.[2] Eversti (myöh. kenraalimajuri) Carl von Bardolff toimi hänen alaisuudessaan 2. armeijan esikuntapäällikkönä kahden ja puolen vuoden ajan.[3]

Böhm-Ermolli ylennettiin kenraalieverstiksi toukokuussa 1916 2. armeijan valloitettua onnistuneesti Lembergin (nyk. Lviv).[2] Sotamarsalkaksi hänet ylennettiin tammikuussa 1918.[1]

Böhm-Ermollin komentamat joukot osallistuivat Ukrainan ja erityisesti Odessan kaupungin miehittämiseen. Böhm-Ermolli ajautui erimielisyyksiin Saksan miehitysjoukkojen kanssa, jolloin keisari Kaarle I vapautti hänet tehtävistään 16. toukokuuta 1918. Sodan lähestyessä saman vuoden loppupuolella loppuaan Böhm-Ermollia harkittiin Itävalta-Unkarin yleisesikunnan päälliköksi, mutta hän ei lopulta saanut sodan aikana enää vastuutehtäviä.[2]

Sodan jälkeen muokkaa

Böhm-Ermolli muutti asumaan kotikaupunkiinsa Troppauhun (nyk. Opava), joka sijaitsi Itävallan puolella Sleesiaa. Alueesta tuli osa Tšekkoslovakiaa vuonna 1919. Maan hallitus kunnioitti Böhm-Ermollia 1. luokan reservinkenraalin arvolla. Vuonna 1928 hänet ylennettiin maan armeijakenraaliksi, vaikka hän ei koskaan palvellut Tšekkoslovakian armeijassa.[1]

 
Yli 80-vuotias Eduard von Böhm-Ermolli Saksan Wehrmachtin asepuvussa

Kun natsi-Saksa liitti Tšekkoslovakiaan kuuluneen Sudeettimaan alueisiinsa, Böhm-Ermollista tuli nyt Saksan kansalainen. Saksa kunnioitti vuorostaan vanhaa upseeria Saksan armeijan sotamarsalkan arvolla – kukaan muu Itävalta-Unkarin armeijan upseeri ei saanut vastaavaa kunnianosoitusta. Lokakuussa 1940 Böhm-Ermollista tuli kotikaupunkiinsa sijoitetun 28. jalkaväkirykmentin kunniakomentaja. Böhm-Ermollin kuoltua 85 vuoden iässä 9. joulukuuta 1941 hänelle myönnettiin valtion sotilashautajaiset Wienissä, joissa Wehrmachtin edustajana oli Wilhelm Keitel.[1][2]

Lähteet muokkaa

  • Tucker, Spencer (toim.): World War I: A Student Encyclopedia. ABC-CLIO, 2006. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Steiner, Jörg & Jewison, Glenn: Böhm-Ermolli (Arkistoitu – Internet Archive), Austro-Hungarian Army. Viitattu 8.4.2020
  2. a b c d e Tucker (osion kirj. Curtis S. King), s. 351-352
  3. Steiner, Jörg & Jewison, Glenn: Feldmarschallleutnant Karl Freiherr von Bardolff (Arkistoitu – Internet Archive), Austro-Hungarian Army. Viitattu 8.4.2020

Aiheesta muualla muokkaa