Edna St. Vincent Millay
Edna St. Vincent Millay, salanimi: Nancy Boyd[1] (1892 – 20. lokakuuta 1950[2]) oli yhdysvaltalainen runoilija ja prosaisti. Hän sai Pulitzerin palkinnon kokoelmasta The Harp-Weaver, and Other Poems (1922).[3]
Millay oli vähävaraisen perheen lahjakas lapsi. Hän julkaisi ensimmäisen runonsa lastenlehdessä neljäätoistavuotiaana. Hän pääsi Vassar Collegeen opiskelemaan stipendin avulla ja suoritti BA-tutkinnon vuonna 1917. Valmistuttuaan hän asettui asumaan Greenwich Villageen ja ajan radikaalien piireissä, joihin kuuluivat muun muassa John Reedin ja Eugene O'Neillin. Edmund Wilson kuvaa häntä romaanissaan I Thought of Daisy (1929).[3]
Millay kirjoitti satiirisia kertomuksia lehtiin salanimellä Nancy Boyd. Vanity Fair -lehti palkkasi hänet Euroopan-kirjeenvaihtajakseen. Hän matkusti Ranskaan vuonna 1921, ja lehti maksoi hänelle kuukausipalkkaa runojen tai kertomusten kirjoittamisesta.[1]
Vaikka Millayn elämä oli radikaalia, hänen runonsa olivat muodoltaan perinteisiä balladeja ja sonetteja.[3]
Suomennettuja runoja muokkaa
Millayn runoja on julkaistu suomentamana antologiassa Maailman runosydän toim. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, WSOY Helsinki 1998 ISBN 951-0-22134-1
- Aika (Time does not bring relief), suom. Risto Ahti
- Lapsuus on valtakunta jossa kukaan ei kuole (Childhood Is the Kingdom Where Nobody Dies), suom. Alice Martin
- Sonetti: XLIII (Sonnet XLIII), suom. Risto Ahti
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Edna St. Vincent Millay Poetry Foundation. Viitattu 13.4.2019.
- ↑ Salonen, Erkki (toim.): ”Kuolleita 1.10.1950–30.9.1951”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 36. Helsinki: Otava, 1951.
- ↑ a b c Petri Liukkonen: Edna St. Vincent Millay (1892-1950) Authors Calendar. Viitattu 12.4.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edna St. Vincent Millay Wikimedia Commonsissa
