Edmund Passy
Ludvig Anton Edmund (myös Edmond) Passy (3. syyskuuta 1789 Tukholma – 16. elokuuta 1870 Drottningholmin linna) oli ruotsalainen säveltäjä ja pianisti. Hän oli Ruotsin ensimmäinen kansainvälisen tason pianovirtuoosi.[1]
Passy syntyi ranskalaisille vanhemmille. Hän opiskeli sävellystä Joachim Nicolas Eggertin johdolla ja pianonsoittoa Niccolò Piccinnin pojan Luigi Piccinnin johdolla. Lisäksi Passy sai opetusta John Fieldiltä Pietarissa vuoteen 1817. Hänen pianokonserttonsa (op. 1, 1812) – todennäköisesti ensimmäinen ruotsalainen pianokonsertto – kantaesitettiin Göteborgissa vuonna 1814. Pietarissa ollessaan Passy sai kaksi lauluaan julkaistuiksi paikallisen kustantamon toimesta. Samoihin aikoihin hän sävelsi toisen pianokonsetonsa (op. 2, viimeistään 1817) sekä fantasian kuusikätiselle pianolle ja orkesterille. Jälkimmäisen hän esitti John Fieldin ja Eugenie Gabrielle Tardifin kanssa. Vuonna 1817 Passy ja Tardif menivät naimisiin. Passy palasi Tukholmaan vuoden 1817 lopussa ja esiintyi 6. joulukuuta Edouard Du Puyn johtaman hovikapellin kanssa. Ohjelmassa olivat Passyn alkusoitto orkesterille sekä pianokonsertto ja Jan Ladislav Dussekin konsertto kahdelle pianolle. Jälkimmäisessä toisena solistina soitti hänen vaimonsa. Passy esiintyi muutenkin usein hovikapellin solistina tulkiten muiden muassa Ludwig van Beethovenin, Dussekin, Fieldin, Johann Nepomuk Hummelin, Felix Mendelssohnin, Aloys Schmittin ja Daniel Steibeltin teoksia.[1]
Vuonna 1819 Passy sai Kungliga stora teaternista pysyvän työn pianistina. Hän toimi siellä solistina, harjoitusten säestäjänä ja laulutuntien pitäjänä. Hän kuitenkin pysyi tässä työpaikassa vain puolentoista vuoden ajan. Syksyllä 1820 Passy lähti yli kahden vuoden kiertueelle Euroopan kohteisiin. Hän esitti Berliinissä, Dresdenissä, Pariisissa ja todennäköisesti Kölnissä oman fantasiansa ruotsalaisten kansanlaulujen pohjalta. Tästä kappaleesta tuli osa Passyn suosikkiohjelmistoa, ja se kuultiin myös Tukholmassa sekä ennen matkaa että sen jälkeen. Aikalaiset kuvailivat Passya John Fieldin edustaman pianonsoiton tradition edustajaksi. Passy työskenteli myös opetustehtävissä. Hänen opiskelijoidensa joukossa olivat pianonsoitossa Otto Daniel Winge ja Ivar Hallström sekä sävellyksessä ja musiikin teoriassa Wilhelm Bauck. Passy valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1840.[1]
Passy jäi 1830-luvun puolestavälistä saakka vähemmälle huomiolle; hänen musiikillista aktiivisuuttaan vähensi pitkittynyt masennus. Hänen kirjoitettiin pitäneen useiden vuosien tauon harjoittelusta. Passy toimi vuodesta 1832 tai 1833 noin kolmenkymmenen vuoden ajan kuninkaallisen kappelin urkurina. Hänen sävellystuotannossaan ei kuitenkaan ole kirkkomusiikkia, ja hän sävelsi vain kaksi teosta uruille (fuugat op. 11). Passyn ensimmäinen vaimo oli kuollut vuonna 1818, ja seitsemän vuotta myöhemmin Passy solmi uuden avioliiton Carolina Christina Estenbergin kanssa. Kummastakaan avioliitosta ei syntynyt lapsia.[1]
Passyn sävellyksistä lauluja ja pianoteoksia julkaistiin jo 1800-luvulla. Suurimuotoisempia teoksia ei häneltä kuitenkaan eläessään julkaistu. Hänen tuotannossaan on myös kamari-, orkesteri- ja näyttämömusiikkia. Näyttämöteoksista ovat säilyneet Den nordiska qvinnan ja yksinäytöksinen koominen ooppera Inbillning och verklighet. Passyn musiikissa kuului John Fieldin vaikutus. Hän siirtyi varhain romanttisen ilmaisun suuntaan.[1]