Edmund I
Edmund I (Eadmund, 921 – 26. toukokuuta 946) oli Englannin kuningas vuodesta 939 kuolemaansa asti. Hän oli Edvard Vanhemman poika ja Athelstanin velipuoli.[1] Hänen äitinsä oli Edvardin kolmas vaimo Edgiva (Eadgifu).lähde?
Athelstan kuoli 27. lokakuuta 939 ja Edmund seurasi häntä kuninkaana. Kohta kruunajaisten jälkeen hän joutui kohtaamaan useita sotilaallisia uhkia. Kuningas Olavi III Guthfrithinpoika valloitti Northumbrian ja miehitti Midlandsin. Kun Olavi kuoli 942, Edmund valloitti Midlandsin takaisin.[1] Vuonna 943 hänestä tuli Jorvikin kuninkaan Olavin kummisetä. Seuraavana vuonna hänen onnistui valtaamaan Northumbria. Samana vuonna Olavi menetti valtaistuimensa ja lähti Dubliniin, jossa hänestä tuli kuningas Olavi Cuaran. Olavi jatkoi yhteistyötään kummisetänsä kanssa.lähde? Vuonna 945 Edmund valtasi Strathclyden, mutta luovutti oikeudet alueeseen Skotlannin Malcolm I:lle. Vastineeksi he solmivat rauhansopimuksen ja sopivat kahdenkeskisestä sotilaallisesta avunannosta.[1]
Varas nimeltään Leofalähde? tappoi Edmundin kesken juhlien Pucklechurchissa. Kuninkaana häntä seurasi hänen veljensä Edred.[1]
Edmundin kaksi poikaa hallitsivat myöhemmin Englannin kuninkaina:[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
|
Edeltäjä: Athelstan |
Englannin kuningas 939–946 |
Seuraaja: Edred |