Edgar Faure
Edgar Faure (18. elokuuta 1908 – 30. maaliskuuta 1988) oli ranskalainen poliitikko, historioitsija ja kirjailija, koulutukseltaan lakimies. Saksalaisten valloittaessa Ranskan toisen maailmansodan aikana Faure liittyi vastarintaliikkeeseen, ja toimi sen päämajassa Algeriassa.[1] Hän edusti Ranskaa Nürnbergin oikeudenkäynneissä ja toimi korkeimman oikeuden varapresidenttinä 1947–1959. Hän nousi parlamenttiin 1948 radikaalin puolueen edustajana. Pieni radikaalipuolue oli useilla vaalikausilla vaa'ankieliasemassa hallituksia perustettassa, ja Faure toimi usein ministerinä. Hän oli pääministerinäkin kahdesti, vuonna 1952 ja vuosina 1955–1956.[2]
| Edgar Faure | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | Vincent Auriol |
| Edeltäjä | René Pleven |
| Seuraaja | Antoine Pinay |
| Presidentti | René Coty |
| Edeltäjä | Pierre Mendès France |
| Seuraaja | Guy Mollet |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1908 Béziers, Ranska |
| Kuollut | 30. maaliskuuta 1988 (79 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | Radikaalipuolue |
Faure oli radikaalipuolueen konservatiivisemman siiven keskushahmo. Hänen mielipiteensä muuttuivat Ranskan neljännen tasavallan aikana, ja hänestä tuli lopulta gaullisti. Häntä pilkattiin tuuliviiriksi, mutta Faure vain vastasi: tuuliviiri ei kääntyile, vaan tuuli. Gaullistien edustajana Faure toimi ministerinä kolme kertaa: maatalousministerinä 1966, koulutusministerinä 1968, sosiaali- ja terveysministerinä 1972 ja parlamentin puhemiehenä 1973–1979. Vuonna 1978 hänet valittiin Ranskan akatemian 18. tuolille.
Lähteet muokkaa
- ↑ Edgar Faure (1908-1988) Chemins de Memoire
- ↑ Iloniemi, Jaakko: ”Edgar Faure”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 49–50. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edgar Faure Wikimedia Commonsissa
