EP-levy
EP-levy (lyhenne sanoista Extended Play) on musiikkiäänite, joka on pidempi kuin single, mutta liian lyhyt käydäkseen albumista. EP sisältää yleensä 4–6 ääniraitaa, joiden yhteispituus on tavallisesti 15–30 minuuttia.[1]
Alun perin EP:llä tarkoitettiin RCA Victorin kehittämää vinyylilevytyyppiä, jonka oli tarkoitus kilpailla Columbian kehittämien 12-tuumaisien LP-levyjen kanssa. Nämä EP:t olivat 10-tuumaisia, sisälsivät noin seitsemän ja puoli minuuttia musiikkia levypuolta kohden ja ne soivat 45 kierroksen minuuttinopeudella. Suosittuja varhaisia EP-levyjä olivat muun muassa RCA Victorin julkaisemat Elvis Presley -äänitteet sekä Walt Disneyn elokuvista tehdyt julkaisut. Pian EP vakiintui kuitenkin tarkoittamaan mitä tahansa albumia lyhyempää, mutta singlelevyä pidempää äänitettä.[1]
Minialbumi on toinen termi, jolla viitataan EP-levyn pituiseen julkaisuun.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b What's the Difference Between an EP & LP Album in Music? LedgerNote. 19.2.2020. Viitattu 6.12.2020. (englanniksi)
- ↑ What is a K-pop Album? kpoploop.com. 24.1.2022. Viitattu 28.9.2022. (englanniksi)