Dystymia on mielialahäiriö. Se on tyypillisesti hyvin pitkäkestoinen mutta varsinaista masennussairautta lievempi tila.

Dystymiaa sairastavat osoittavat päivittäisessä elämässään selkeästi masennusta lievempiä oireita. Pitemmällä tähtäimellä sairaudella voi kuitenkin olla vakavia seuraamuksia, kuten työkyvyttömyys, syrjäytyminen tai jopa itsemurha. Sairaus heikentää joka tapauksessa potilaansa toimintakykyä ja yleistä elämänlaatua.

Dystymia saatetaan todeta, jos potilaan mieliala on ollut alentunut yli kahden vuoden verran.[1]

Elämänsä aikana dystymiaa potee aikuisväestöstä noin 6 %. Kuten varsinainen masennus, mutta toisin kuin syklotymia, dystymia on selvästi yleisempää naisilla. Miehillä sen uskotaan esiintyvän noin 2–3 kertaa harvinaisempana.[2] Valtaosa dystymiapotilaista sairastuu myöhemmässä elämänsä vaiheessa varsinaiseen masennukseen. Noin 50 %:lla sairastuneista dystyymisiä oireita on ilmennyt ennen 25 vuoden ikää.[3]

Dystymiaan liittyy monesti ahdistusta, ja toisinaan taustalla on persoonallisuushäiriöitä, päihderiippuvuutta tai jokin syömishäiriö.

Dystymiaa hoidetaan pääasiassa samalla tavoin kuin masennusta: psykoterapialla ja mielialalääkkeillä.

Lähteet muokkaa

  1. Matti Huttunen: Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia) 21. huhtikuuta 2007. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 27. tammikuuta 2007. (suomeksi)
  2. Hannu Naukkarinen: Masennus mielialahäiriönä Pohjalaiset masennustalkoot. Arkistoitu 17.3.2007. Viitattu 13. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  3. Dystyyminen masennus 19.5.2005. Duodecim Terveyskirjasto. Arkistoitu 25.10.2007. Viitattu 27. tammikuuta 2007. (suomeksi)
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.