Dragsfjärdin myrkkyskandaali
Dragsfjärdin myrkkyskandaali oli tapahtumasarja, joka liittyi laivuri Jukka Ojarannan 1980-luvun alussa tekemään törkeään ympäristörikokseen. Ojaranta upotti Oy Euro Industri Ab:n toimeksiannosta vaarallisia, PCB:tä sisältäviä ongelmajätteitä mereen Dragsfjärdin saaristoon. Osaa upotetuista myrkkytynnyreistä ei koskaan löydetty.
Taustaa muokkaa
Erilaisten jätteiden, myös myrkkyjen, upottaminen mereen oli Suomessa yleistä ja laillista vielä 1960-luvulla ja 1970-luvun alkupuolella. Suomi lopetti jätteiden upotukset mereen vuonna 1974, jolloin allekirjoitettiin Itämeren suojelua koskeva Helsingin sopimus.[1]
Myrkkyastialöytö saaristosta muokkaa
Dragsfjärdin pieneltä ulkoluodolta löytyi 1. heinäkuuta 1982 ajelehtimasta kolme 200 litran tynnyriä, jotka sisälsivät myrkyllisiä aineita. Tynnyreissä oli eri kokoisia pulloja ja astioita, joihin oli liimattu myrkkyvaroituksia, sekä etikettejä, joissa oli maahantuojien ja käyttäjien nimiä. Osa aineista oli ilmeisesti jo valunut mereen. Myrkkyjen uskottiin olevan suuremmaksi vaaraksi saaristossa lomaileville ihmisille kuin luonnolle.[2][3]
Keskusrikospoliisi sai nopeasti selville että kysymyksessä olivat Nokian ja Keskuslaboratorio Oy:n jätemyrkyt, jotka Oy Euro Industri-niminen yhtiö oli sopinut toimittavansa Itä-Saksaan tuhottavaksi. Hävitettäväksi viennin sijaan yhtiö upotutti myrkyt tynnyreissä mereen. Kysymyksessä oli törkeä jätehuoltorikos ja myrkkylain rikkominen.[2]
Myrkkyjen upotus muokkaa
Ongelmajätteen kuljetukset ja upotukset oli suorittanut turkulainen laivuri Jukka Ojaranta Normandie-nimisellä troolarillaan. Ojaranta oli tuomittu useita kertoja muun muassa alkoholin salakuljetuksesta, sekä varastetun tavaran kätkemisestä. Ojaranta oli tullut tunnetuksi liikanimellä ”Turun Jukka”.[3]
Kasnäsin laiturissa Hiittisissä ankkuroituna ollut Normandie-troolari oli jo keväällä 1982 herättänyt viranomaisten huomiota, koska myrkkyjä oli tuotu alukselle öisin. Kun tullivirkamiehet aikoivat tutkia troolarin, Ojaranta esti heidän aikeensa. Myös poliisi kiinnostui Ojarannan puuhista, mutta päätteli hänen palanneen vanhan harrastuksensa, alkoholin salakuljetuksen pariin ja jätti Ojarannan rauhaan.[4]
Ojaranta lähti troolarillaan Kasnäsin laiturista kohti avomerta kesäkuisena yönä 1982. Aluksen kannella oli kymmeniä tynnyreitä, jotka sisälsivät Keskuslaboratorion ja Nokian kondensaattoritehtaan jätevarastoista peräisin olleita myrkyllisiä kemikaaleja. Yksi tynnyreistä hajosi kovassa merenkäynnissä jo pian Hiittisistä lähdön jälkeen, jolloin Ojaranta miehistöineen päätti heittää kaikki tynnyrit alukselta mereen. Pian tämän jälkeen Ojaranta kävi upottamassa samalle alueelle vielä toisen vastaavanlaisen myrkkykuorman.[4] Tynnyreihin hakattiin reikiä uppoamisen helpottamiseksi.[3]
Teko paljastui vain vähän myöhemmin. Helsingin Sanomat kirjoitti 3. heinäkuuta 1982:
» Suomalaisen rikollisliigan epäillään upottaneen Itämereen kenties satoja tynnyreitä teollisuuden myrkkyjätettä. Dragsfjärdin edustalle ajelehtineet myrkkytynnyrit ja pullot ovat sadan metrin syvyyteen tarkoitetusta lastista. Jätelaitoksen sijasta suistettiinkin tiettävästi 20 tonnia myrkkyä turkulaisen troolarin kannelta Itämeren aaltoihin.»
HS:n uutisessa ei mainittu Jukka Ojarantaa nimeltä, mutta tekijää kuvailtiin ”tunnetuksi alamaailman monitoimimieheksi”.[3]
Alueella aloitettiin laajat tuloksettomiksi jääneet etsinnät sukeltajien, palomiehen sekä varusmiesten voimin. Väliin Ojarannan epäiltiin upottaneen mereen jopa 20 000 kiloa vaarallisia teollisuusmyrkkyjä.[2] Todellinen määrä oli kuitenkin huomattavasti vähäisempi, 33 tynnyriä.
Oikeudenkäynti muokkaa
Poliisi etsintäkuulutti Ojarannan ja pidätti 5. heinäkuuta Euro Industri -yhtiön puolesta asiaa hoitaneen asianajajan, sekä useita muita asiaan sekaantuneita henkilöitä, muun muassa Ojarannan puolison. Poliisikuulusteluihin joutuivat jutun yhteydessä myös Nokian silloinen pääjohtaja Kari Kairamo, Nokian hallituksen puheenjohtaja ja Yhdyspankin pääjohtaja Mika Tiivola sekä Nokian hallituksen jäsen ja Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Jaakko Lassila. Heitä ei kuitenkaan asetettu syytteeseen.[3]
Jukka Ojaranta antautui poliisille kuukauden piileskelyn jälkeen ja hänet pidätettiin 4. elokuuta Tampereella. Juuri ennen pidätystään Ojaranta oli antanut haastattelun Hymy-lehden toimittajalle.[3]
Myrkkyjutun käsittely alkoi Dragsfjärdin kihlakunnanoikeudessa 19. elokuuta 1982. Syyttäjä vaati kaikille syytetyille rangaistusta törkeästä jätehuoltorikoksesta, joka aiheutti vakavan vaaran ihmisille ja luonnolle. Syytettyjen puolustuksen mukaan ”Suomessa lasketaan joka päivä myrkkyjä mereen luvanvaraisesti moninkertaisesti enemmän kuin mitä Ojarannan upottamissa tynnyreissä oli”.[3] Nokian ja Keskuslaboratorion johtajat kiistivät syytteet ja sanoivat yhtiöidensä joutuneen petoksen uhriksi. Silloinen sisäministeri Matti Ahde puolestaan sanoi yhtiöiden rikkoneen ainakin jätehuoltolakia. Saksalaislähteiden mukaan minkäänlaisia yhteydenottoja suomalaisten taholta koskien myrkkyjen hävittämistä ei ollut.[4]
Marraskuussa 1982 kihlakunnanoikeus antoi tuomiot, jotka vaihtelivat kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomista vankeusrangaistuksista kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Kaikki yhdeksän myrkkyjen upottajaa tuomittiin vankeuteen. Kovimmat tuomiot luettiin Ojarannalle sekä Euro Industri -yhtiön lakimiehelle. Myrkyt luovuttaneet kuusi Nokian ja Keskuslaboratorion johtajaa tuomittiin suuriin sakkoihin. Yhteisvastuulliset korvaukset olivat liki miljoona markkaa. Hovioikeudessa tuomiot ja korvaukset kuitenkin alenivat.[5][3]
Vuonna 1983 julkaistuissa muistelmissaan Ojaranta itse kommentoi myrkkyskandaalia:
» En halua ikään kuin pyyhkiä syyllisyyttäni vähäisemmäksi. Haluan vain todeta, että minä en ole syyllistynyt myrkkyasiassa muuhun kuin kahden jätelastin kuljettamiseen merelle ja sillä siisti... Olen vihainen myös Nokian herroille, jotka ovat vetäneet kylmäverisintä, kaksinaamaisinta moralistin roolia myrkkyjupakassa, mitä olen ikinä nähnyt ja kuullut.[3]»
Myöhemmät etsinnät muokkaa
Jukka Ojarannan ja hänen miehistönsä upottamia myrkkytynnyreitä etsittiin ja löydettiin Dragsfjärdin vesiltä vielä vuosia tapahtuneen jälkeen. Etsijät eivät olleet täysin selvillä tynnyrien sijainnista, ja Ojarannan epäiltiin neuvoneen tahallaan väärin niiden upotuspaikan. Lisäksi merivirrat olivat saattaneet kuljettaa tynnyreitä etsintäalueen ulkopuolelle. Etsinnät tulivat myös kalliiksi; jo ensimmäisenä vuonna ne olivat maksaneet yli miljoona markkaa.[4]
Tynnyrien etsinnät Dragsfjärdin vesillä aloitettiin uudelleen 1990-luvun alussa, kun muutama niistä oli noussut pintaan. Merivoimien sukeltajat onnistuivat paikantamaan meren pohjasta useita huonokuntoisia tynnyreitä. Nosto osoittautui haasteelliseksi samean veden ja merenpohjan hienojakoisen maa-aineksen vuoksi.[4] Helsingin Sanomat kertoi etsintöjen lopettamisesta Dragsfjärdissä 5. lokakuuta 1993.[3]
Jukka Ojarannan rikoksessa käyttämä Normandie-troolari makasi sittemmin vuosikausia hylkynä Espoonlahdessa, kunnes se vietiin kaatopaikalle ongelmajätteeksi luokiteltuna. Ojaranta kuoli Espoossa 70-vuotiaana vuonna 2003.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kalpa, Tiina: Vain Ojarannan myrkyt kirjoissa ja kansissa 21.3.2008. Turun Sanomat.
- ↑ a b c Vuosikirja 82, s. 166. Myrkkyskandaali saaristossa. KG Bertmark Kustannus Oy.
- ↑ a b c d e f g h i j k Kiiski, Timo: ”Alamaailman monitoimimies” käynnisti armottoman kissa ja hiiri -leikin 4.5.2024. Iltalehti.
- ↑ a b c d e Jegorow, Sirpa: Dragsfjärdin myrkkyskandaali oli ympäristörikos, johon sekaantui useita tahoja 4.7.2014. Yle.
- ↑ Kronikka 1900-1999: Suomen ja maailman tapahtumat, s. 517. Ympäristörikoksia ja metrosotkuja. Weilin+Göös. ISBN 951-35-6529-7.