Wikipedia

Dr. John

yhdysvaltalainen muusikko ja tuottaja

Dr. John (käyttänyt myös nimiä Dr. John Creaux, Dr. John the Night Tripper, oik. Malcolm John Rebennack Jr., 21. marraskuuta 1941 New Orleans, Louisiana – 6. kesäkuuta 2019[1]) oli yhdysvaltalainen bluesia, boogie woogieta ja rock and rollia esittänyt pianisti, laulaja ja lauluntekijä. Malcolmin isä piti New Olreansissa kodinkonekauppaa, jossa myös myi levyjä. Hän tutustutti poikansa mm. sellaisiin artisteihin kuin King Oliver, Lous Armstrong, Little Richard ja Guitar Slim.

Malcolm John Rebennack
Dr. John vuonna 2007
Dr. John vuonna 2007
Henkilötiedot
Syntynyt21. marraskuuta 1941
New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat
Kuollut6. kesäkuuta 2019 (77 vuotta)
Ammatti muusikko, laulaja-lauluntekijä
Muusikko
Taiteilijanimi Dr. John
Mac Rebennack
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1950-luku - 2019
Tyylilajit New Orleans blues, New Orleans R&B, rock and roll, jazz, zydeco
Soittimet laulu, piano, koskettimet, kitara
Levy-yhtiöt Atco, Blue Note, Nonesuch, Concord, Proper
Aiheesta muualla
Kotisivut
Dr. John "Jazz à Vienne" -festivaaleilla Ranskassa kesällä 2006.

Ura muokkaa

1950-1970 -luvut: Voodoota ja New Orleansin perinnemusiikkia muokkaa

Dr. John aloitti musiikkiuransa sessiomuusikkona 1950-luvulla New Orleansissa. 13-vuotiaana hän tapasi New Orleasilaisen pianistin Professor Longhairin, jonka kanssa hän alkoi esiintyä ja josta tuli yksi hänen tärkeimmistä esikuvistaan. Hän oli alun perin kitaristi, mutta siirtyi muihin soittimiin menetettyään vasemman käden nimettömän sormensa ampumavälikohtauksessa.[2] Hän soitti aluksi bassoa ennen kuin pianosta tuli Longhairin tavoin hänen pääsoittimensa.

Dr. John nousi tunnetuksi 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa musiikilla, joka yhdisti New Orleans -tyylistä rhythm and bluesia ja psykedeelistä rokkia lavashowhun, joka otti vaikutteensa voodoo-uskonnosta pukuineen ja peruukkeineen. Vuonna 1965 Rebennack lähti New Orleansista Los Angelesiin, jossa hänestä tuli arvostettu sessiomuusikko. Los Angelesissa hän kuitenkin kehitti myös Dr. Johnin persoonan. Alunperin ideana oli, että hänen kaverinsa Ronnie Barron esiintyisi etualalla Dr. John-nimellä Rebennackin ollessa taustalla musiikin säveltäjänä ja tuottajana. Kun Barron kuitenkin vetäytyi projektista, Rebennack alkoi itse värikkääksi Dr. Johniksi. Taiteilijanimensä hän oli ottanut kuuluisalta 1800-luvun alun Louisianalaiselta voodoon harjoittajalta, jonka kerrotaan olleen vapaa värillinen mies ja jolla kerrotaan olleen 15 vaimoa ja 50 lasta.[3] Nimi oli aluksi muodossa Dr. John, the Night Tripper. Mies pääsi nauhoittamaan ensimmäistä levyään, kun Sonny & Cher eivät saapuneetkaan Rebennackin heille buukkaamalle studioajalle.[4] Tämä vuonna 1968 ilmestynyt Gris-Gris -niminen albumi jäi aikanaan lähes huomiotta, mutta on myöhemmin saanut paljon arvostusta, esimerkiksi se on Rolling Stone -lehden kaikkien aikojen 500 parasta albumia -listalla sijalla 143[5].

Seuraava, Babylon-niminen levy nauhoitettiin loppuvuodesta 1968. Rebennack kertoo omaelämänkerrassaan Under a Hoodoo Moon, että kyseisen vuoden kaoottiset tapahtumat, kuten Robert Kennedyn ja Martin Luther King Jr:n salamurhat vaikuttivat levyn musiikkiin.[6] [7]Jo levyn aloittava nimikappale virittää hyvin Hieronymus Boschmaisen maailmanlopun tunnelman. Vuonna 1970 ilmestyneen Remedies-levyn aikoihin Dr. John oli joutunut mielisairaalanosastolle. Nämä kokemukset ja myös hänen ystävänsä Lousiannan Angola-vankilassa viettämät 40-vuotta inspiroivat levyn yhden puolen mittaisen Angola Anthemin tekoon.[7] Levyllä on myös New Orleansin perinteistä kummunnut Mardi Gras Day, jota Dr. John on esittänyt vielä 80- ja 90-luvuillakin konserteissaan.[8] Levyn aloittavasta Loop Garoosta suomalaiset Måns Groundstroem ja Mats Hulden ottivat nimen lyhytaikaiselle projektilleen.[9] Vaikka nämä kolme levyä eivät myyneetkään ollenkaan, Dr. John oli levyjen ansiosta saanut varsin kovan maineen muusikkopiireissä. Tästä johtuen seuraavan The Sun, Moon & Herbs -levyn tekoon osallistuivat mm. Mick Jagger, Eric Clapton, Graham Bond ja Bobbie Keys. Yhtä kappaletta lukuunottamatta nauhoitukset tehtiin Trident Studiossa Lontoossa.[7] B-puolen aloituskappale taltioitiin Hollywoodissa yhdysvaltalaisten muusikoiden kanssa.[10] Ilmeisesti kuuluisista muusikoista johtuen tämä vuoden 1971 albumi sijoittui ensimmäisenä Dr. John albumina Bilboard 200 listalle sijalle 184.[11]

Vuonna 1972 Dr. John päätti levyttää albumillisen New Orleansin R & B -standardeja. Tämä Dr. John´s Gumbo-niminen levy muutti miehen musikillista ja ulkoista suuntaa voodoomeiningistä kohti suoraviivaisempaan pitkäksi ajaksi miehen tulevalla uralla. Nimestäkin oli pudonnut loppuosa Night Tripper pois. Levyn tunnetuimpia kappaleita on Jimi Hendrixinkin levyttämä Earl King-laulu Let the Good Times Roll.[7] Seuraavana vuonna Dr. John teki yhteistyötä Mike Bloomfieldin ja John Paul Hammondin kanssa, josta syntyi levy Triumvirate. Levy nauhoitettiin San Franciscossa ja Los Angelesissa.[12] Samana vuonna Rebennack sai taustabändikseen The Metersin ja tuottajakseen Allen Toussantin, josta syntyi New Orleans funkia sisältävä In the Right Place-albumi.[13] Se nousi Bilboardin listalle sijalle 24.[14] Albumilta irroitettu single Right Place Wrong Time puolestaan nousi Bilboardin singlelistan sijalle 9![15] Kappaleesta tulikin Dr. Johnin konserttien kestosuosikki. Vuoden 1974 levy Desitively Bonnaroo tehtiin samalla miehityksellä ja tyylillä kuin In the Right Place, mutta siitä ei tullut samanlaista menestystä.[16] Vain levyltä irroitettu single (Everybody Wanna Get Rich) Rite Away nousi Bilboardin Hot 100-listan sijalle 92.[17]

Vuosina 1973-77 Dr. Johnin nauhoituksia ennen varsinaista uraa julkaistiin levyillä Zu Zu Man (1973), Anytime, Anyplace (1974), The Night Tripper (1977) ja MalcolM RebennecK (1977).[18] Kaksi jälkimmäistä levyä kuulostavat siltä kuin Dr. Johnin laulun ja pianon yhteyteen olisi jälkeenpäin äänitetty yhtyeosuudet.[19] 70-luvun puolivälissä mies laajensi repertuaariaan mm. Tin Pan Alley standardien suuntaan. Vuonna 1974 levyn tuottajaksi tuli Bob Ezrin. Tämä Hollywood Be Thy Name-niminen levy nauhoitettiin osittain elävän yleisön edessä. [20] Juuri ennen levyntekoa tohtori oli vaihtanut levy-yhtiönsä Atlanticilta United Artistille. Uusi levy-yhtiö ei kuitenkaan promotoinut levyä, josta johtuen se möi huonosti. Levy jäikin ainoaksi Dr. John julkaisuksi kyseiselle levy-yhtiölle, sillä kaksi seuraavaa julkaisi A&M:n alamerkki Horizon. Näihin aikoihin Dr. John aloitti 20 vuotta kestäneen yhteistyön kuuluisan lauluntekijä Doc Pomuksen kanssa. Yhteistyön tuloksia kuullaan kahdella seuraavalla City Lights (1978) ja Tango Palace (1979) -nimisillä levyillä. Jälkimmäisellä on myös disco-kappale! Dr. John on mukana Martin Scorsesen dokumentissa The Band in Concert - The Last Waltz, jossa hän esittää yhdessä The Bandin kanssa kappaleen "Such a Night".[21] Hän oli myös vuoden 1978 The Beatles-musikaalissa "Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band".[22]

1970-luvulla Dr. John toimi myös sessiopianistina monilla hiteillä kuten Rolling Stonesin vuoden 1972 "Let It Loosella"[7] ja Carly Simon-James Taylor -duetolla "Mockingbird" vuonna 1974.[23] Van Morrisonin vuoden 1978 albumilla A Period of Transition Dr. John oli mukana tuottajana, kosketinsoittajana ja kitaristina.[24] Vuonna 1979 hän osallistui kitaristina Professor Longhairin levyyn Crawfish Fiesta. Levy julkaistiin seuraavana vuonna ja se jäi Professorin viimeiseksi.[25]

1980-luku: Pianoalbumit ja yhteistyö Chris Barberin ja Johnny Winterin kanssa muokkaa

1980-luvulla ilmestyi vähiten Dr. John levyjä. Syynä mahdollisesti oli miehen heroiiniriippuvuus, josta hän pääsi eroon vasta 1989.[26] Kuitenkin Rebennack julkaisi kaksi pelkkää pianonsoittoa ja laulua sisältävää levyä: Dr. John Plays Mac Rebennack (1981) ja The Brightest Smile In Town (1983). Ainakin toimittaja Michael Tearson oli toivonut hänen tekevän tällaisia levyjä, jonka vuoksi toimittaja edesautti kontakteillaan tohtorille levytyssopimuksen levyt julkaisseen Clean Cuts -merkin kanssa.[27] Vuonna 1984 yksi hänen soolopianokeikoistaan nauhoitettiin New Orleansissa ja se julkaistiin vuonna 2023 nimellä Solo Piano/Live In New Orleans 1984.[28] Dr. John julkaisi vuonna 1981 yhteistyölevyn nimeltään Take Me Back To New Orleans Chris Barberin ja Freddie Kohlmannin kanssa.[29] Samana vuonna Barber ja Rebennack myös konsertoivat Lontoossa Marquee-klubilla ja tästä julkaistiin livelevy Mardi Gras At the Marquee vuonna 1989.[30] Dr. John kävi esiintymässä uudelleen Lontoossa vuonna 1983, josta julkaistiin seuraavana vuonna levy Such A Night! Live In London.[31] Hän esiintyi yhdessä Johnny Winterin kanssa vuonna 1983 Kanadan [32] ja vuonna 1987 Ruotsin televisiossa. Jälkimmäisestä julkaistiin levy Live In Sweden 1987 vuonna 2016.[33] Dr. John esiintyi ensimmäistä kertaa yksin pianon kanssa Montreauxin Jazz Festivaalilla Sveitsissä vuonna 1986. Hän palasi festivaaleille ainakin 6 kertaa yhtyeen kanssa vuosina 1993, 1995, 2004, 2007, 2011 ja 2012.[34] Vuoden 1995 esitys julkaistiin DVD:nä ja CD:nä vuonna 2005 nimella Live At Montreaux 1995.[35] Kaikista esityksistä koostettiin kokoelma ja julkaistiin vuonna 2023 nimellä the Montreaux Years.[34] Viimein vuonna 1989 ilmestyi Dr. Johnin yhtyelevy nimeltään In a Sentimental Mood. Nimensä mukaisesti se on yksi seesteisimmistä Dr. John levystä sisältäen nimibiisin, Accentuate the Positiven, My Buddyn ja Love For Salen kaltaisia ikivihreitä. Hän laulaa Makin Whopeen! yhdessä Rickie Lee Jonesin kanssa.[36]

1990-2000 -luvut: Takaisin New Orleansiin muokkaa

Dr. John aloitti 90-luvun levyjenjulkaisun vuonna 1992 albumilla Goin` Back To New Orleans. Nimensä mukaisesti se oli paluu Gumbon meininkeihin, johon osallistuivat sellaiset New Orleansista lähtöisin olevat muusikot kuin The Neville Brothers, Al Hirt, Danny Barker, Alfred "Uganda" Roberts, Pete Fountain, Alvin "Red" Tyler, Chuck Carbo, Clyde Kerr Jr, Kirk Joseph ja Jamil Sharif.[37] Levy voitti Grammyn sarjassa paras traditionaalinen blueslevy.[38] Samana vuonna hän esiintyi Tokiossa ja tästä julkaistiin livelevy Recorded Live In Tokyo, Japan vuonna 2019.[39] Vuonna 1994 ilmestyi seuraava levy nimeltään Television. Levyn kappaleessa Shut D Fonk Up Rebennack laulaa dueton Red Hot Chili Peppersin Anthony Kiediksen kanssa. Levy onkin osassa kappaleista paluuta New Orleans funkiin.[40] Koska 90-luvulla CD alkoi syrjäyttää vinyylin, levy julkaistiin vinyylinä vain Kreikassa.[41] Monet seuraavat Dr. John julkaisut ilmestyivätkin sitten vain CD:nä. Samana vuonna Dr. John esiintyi yhtyeensä The New Island Social & Pleasure Club kanssa Pori Jazzissa.[42] Miehen 20:nes studiolevy Afterglow ilmestyi jo seuraavana vuonna. Se on paluuta In a Sentimental Moodin maailmaan, koska Rebennack versio jälleen Blue Skiesin ja Gee Baby Ain´t I Good To Youn kaltaisia ikivihreitä.[43] Vuonna 1996 äänitetty livelevy Trippin` Live julkaistiin seuraavana vuonna.[44] Samana vuonna Dr. John oli mukana Lou Reedin hyväntekeväisyyssinglellä "Perfect Day". Vuonna 1998 toistuivat vuoden 1971 tapahtumat: brittiläiset nuoremman polven muusikot, kuten Spiritualized, Portishead ja Supergrass yhtyeiden jäsenet sekä the Jam orkesterin Paul Weller halusivat tehdä levyn Dr. Johnin kanssa. Tämä samana vuonna ilmestynyt Anutha Zone oli tohtorin paluuta alkuaikojen voodookuvioihin.[45] Samana vuonna Dr. John nähtiin legendaarisen Blues Brothers -elokuvan uudessa versiossa. Blues Brothers 2000:ssa Dr. John esittää yhdessä kuvitteellisen The Louisiana Gator Boys -yhtyeen kanssa kappaleet "How Blue Can You Get" ja "New Orleans". Hänen versionsa Donovanin "Season of the Witchistä" on myös elokuvassa ja sen soundtrack-levyllä.[46] Seuraavana vuonna ilmestyi Rebennackin kunnianosoituslevy Duke Ellingtonille nimeltään Duke Elegant.[47]

Vuonna 2000 Dr. John esiintyi jälleen Pori Jazzissa taustallaan basisti David Barard, rumpali Herman Ernest III ja kitaristi Renard Poche.[48] Tätä yhtyettä kutsuttiin seuraavana vuonna nimellä The Lower 911. Tohtori lähti uuden bändinsä kanssa studioon mukanaan useita puhaltajia ja levytti albumin Creole Moon, joka jatkaa Anutha Zonen linjoilla sisältäen myös New Orleans Funkia.[49] Levyn kannessa on maalaus alkuperäisestä Dr. Johnista ja takakannessa Marie Laveausta, toisesta New Orleansin myyttisestä hahmosta.[50] Levy sai jatkoa kolmen vuoden päästä: N´Awlinz: Dis Dat Or D`Uddalla soittaa sama yhtye jälleen moninaisissa New Orleans pohjaisissa kappaleissa, mutta vierailijoina on tällä kertaa Willie Nelsonin, Randy Newmanin ja B.B. Kingin kaltaisia kuuluisuuksia![51] Vuonna 2005 Dr. John julkaisi e.p-levyn nimeltään Sippiana Hericane, jonka myytituotoilla kerättiin varoja hurrikaani Katrinan aiheuttamiin vaurioihin.[52] Samana vuonna hän esiintyi hurrikaani Katrinan uhreille järjestetyssä Shelter from the Storm: A Concert for the Gulf Coast -konsertissa päätösesiintyjänä Fats Dominon kappaleella "Walkin' to New Orleans" Seuraavana vuonna ilmestyi Mercernary-niminen kunnianosoituslevy lauluntekijä Johnny Mercerille.[53] Samana vuonna hän oli mukana Aaron Nevillen, Aretha Franklinin ja 150-henkisen kuoron kanssa esittämässä kansallislaulua ennen Super Bowl XL -ottelua. Vuonna 2007 hän teki tunnusmusiikin television draamasarjaan K-Ville. Myrskyn New Orleansille aiheuttamiin tuhoihin Dr. John palasi vuonna 2008 levyllä City That Care Forgot. Levyllä oli jälleen kovia vierailijoita kuten Eric Clapton, Ani DiFranco, Terence Blanchard ja Willie Nelson ja se sai Grammyn.[54][38] Tammikuussa 2008 Mac Rebennack, Dr. John, valittiin The Louisiana Music Hall Of Fameen.[55]

2010-luku: Viimeinen vuosikymmen muokkaa

Uusi vuosikymmen alkoi Dr.Johnilla monipuolisen Tribal-levyn julkaisulla, jonka hän teki jälleen the Lower 911 yhtyeen kanssa. Yhtyeen kitaristiksi oli vaihtunut John Fohl.[56] Mies tuli saman kokoonpanon kanssa Suomeen esiintyen Tavastialla.[57] Levy sai jälleen Grammy ehdokkuuden, mutta hävisi Buddy Guyn Living Proofille.[58] Seuraavana vuonna Dr. John tuli jälleen Suomeen esiintymään Imatra Big Band festivaalille.[59] Vuonna 2012 The Black Keysin kitaristi Dan Auerbach halusi olla mukana soittamassa ja tuottamassa Dr. John levyä. Hän ilmoitti tohtorille haluavansa tehdä tämän kanssa parhaimman levyn mitä mies on julkaissut pitkään aikaan, josta johtuen levy nauhoitettiin Auerbachin omassa studiossa Nashvillessa ja tohtori istutettiin pianon sijasta farfisan äärelle. Syntyi Locked Down-niminen, hyvin voodoohenkinen levy.[60] Jälleen tohtori sai levystä Grammyn kuten myös Auerbach sen tuottamisesta.[61] Vuonna 2014 Dr. John osallistui Paul McCartney tribuuttilevylle nimeltään The Art Of McCartney kappaleella Let `Em In.[62] Samana vuonna hän julkaisi kunnianosoituslevyn Lous Armstrongille nimeltään Ske-Dat-De-Dat: the Spirit Of Satch. Inspiraation levyntekemiseen hän oli saanut unestaan, jossa Armstrong oli pyytänyt häntä soittamaan musiikkiaan Dr. Johnin tapaan.[63] Vielä samana vuonna järjestettiin tohtorille kunnianosoituskonsertti Saenger teatterissa New Orleansissa, jossa luonnollisesti tohtori itse oli soittamassa All Star-yhtyeen kanssa, jonka basistina toimi kuuluisa tuottaja Don Was. Vieraina kävi lukuisa joukko John Fogertyn ja Bruce Springsteenin kaltaisia musiikintekijöitä. Konsertista julkaistiin vuonna 2016 2CD ja DVD nimeltään The Musical Mojo Of Dr. John Celebrating Mac & His Music.[64] Vuonna 2017 hän julkaisi tribuuttisinglen Bo Didleylle nimeltään Storm Warning.[65] Samana vuonna julistettiin New Orleansissa hänen syntymäpäivänsä Dr. Johnin päiväksi. Vuonna 2018 selvisi, että tohtorin oikea syntymäpäivä onkin 21.11.1941. Hän oli aikanaan väittänyt syntyneensä päivää ja vuotta aikaisemmin, jotta hän pääsi alaikäisenä hitin tehtyään keikoille.[66] Ollessaan vuonna 2019 jo vakavasti sairastunut, Dr. John halusi vielä äänittää yhden albumin. Tämä Things Happen That Way ilmestyi vuonna 2022 ja oli jälleen ehdolla Grammyn saajaksi. Levyllä vierailevat Aaron Neville, Willie Nelson ja Lukas Nelson & Promise Of the Real. Tohtori nauhoitti levylle uuden version ensilevynsä "I Walk On Guilded Splinters"-kappaleesta.[67][68]

Dr. John kuoli sydänkohtaukseen 6.6.2019. Hän oli kuollessaan 77-vuotias.[66]

Albumit muokkaa

Muiden levyillä muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Dr. John, a true New Orleans music legend, dies at age 77(englanniksi)
  2. ↑ Sforzini, Hank: Five Musicians With Missing and Damaged Fingers Paste magazine. 23.11.2011. Arkistoitu 5.10.2016. Viitattu 4.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ https://www.conjuredoctors.com/dr-john-montanee.html
  4. ↑ http://www.richieunterberger.com/drjohn.html
  5. ↑ http://www.rollingstone.com/news/story/5938174/the_rs_500_greatest_albums_of_all_time/2 (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ https://us.macmillan.com/books/9780312131975/underahoodoomoon
  7. ↑ a b c d e https://www.uncut.co.uk/features/dr-john-album-by-album-34143/
  8. ↑ https://www.allmusic.com/album/on-a-mardi-gras-day-mw0000612766
  9. ↑ https://www.discogs.com/release/1861194-Loop-Garoo-Ghost-Riders-In-The-Sky-Le-Baron-Criminel
  10. ↑ https://www.discogs.com/release/1921376-Dr-JohnNight-Tripper-The-Sun-Moon-Herbs
  11. ↑ https://www.billboard.com/charts/billboard-200/1971-11-06/
  12. ↑ https://www.allmusic.com/album/triumvirate-mw0000202313
  13. ↑ https://www.allmusic.com/album/in-the-right-place-mw0000308295
  14. ↑ https://www.billboard.com/charts/billboard-200/1973-06-23/
  15. ↑ https://www.sessiondays.com/2023/09/1973-dr-john-right-place-wrong-time-us9/
  16. ↑ https://www.allmusic.com/album/desitively-bonnaroo-mw0000003571
  17. ↑ https://www.billboard.com/artist/dr-john/
  18. ↑ https://www.discogs.com/artist/15152-Dr-John
  19. ↑ https://www.allmusic.com/album/the-crazy-cajun-recordings-mw0000244139
  20. ↑ https://www.allmusic.com/album/hollywood-be-thy-name-mw0000204752
  21. ↑ http://albumlinernotes.com/Dr_John_Anthology.html
  22. ↑ https://www.bafta.org/heritage/in-memory-of/dr-john
  23. ↑ https://secondhandsongs.com/performance/44049/all
  24. ↑ https://www.discogs.com/release/1605253-Van-Morrison-A-Period-Of-Transition
  25. ↑ https://www.kuvo.org/professor-longhair-crawfish-fiesta-cd/
  26. ↑ https://bombmagazine.org/articles/1990/10/01/dr-john/
  27. ↑ https://www.fishpond.com.au/Music/Dr-John-Plays-Mac-Rebennack-Dr-John/0821547072028
  28. ↑ https://tipitinasrecordclub.com/products/dr-john-solo-piano
  29. ↑ https://www.allmusic.com/album/take-me-back-to-new-orleans-mw0000613899
  30. ↑ https://www.discogs.com/release/8498821-Chris-Barber-Dr-John-Mardi-Gras-At-The-Marquee
  31. ↑ https://www.discogs.com/release/1408580-Dr-John-Such-A-Night-Live-In-London
  32. ↑ https://www.youtube.com/watch?v=dkA9jJPoM14
  33. ↑ https://www.discogs.com/master/1074067-Johnny-Winter-With-Dr-John-Live-In-Sweden-1987
  34. ↑ a b https://www.allaboutjazz.com/dr-john-the-montreux-years-dr-john-bmg
  35. ↑ https://www.allmusic.com/album/live-at-montreux-1995-mw0000171041
  36. ↑ https://www.allmusic.com/album/in-a-sentimental-mood-mw0000203927
  37. ↑ https://www.allmusic.com/album/goin-back-to-new-orleans-mw0000078185
  38. ↑ a b https://www.explorelouisiana.com/articles/louisianas-grammy-award-winners
  39. ↑ https://www.bear-family.com/dr.-john-recorded-live-in-tokyo-japan-cd.html
  40. ↑ https://www.rollingstone.com/music/music-album-reviews/television-2-249231/
  41. ↑ https://www.discogs.com/release/2698513-Dr-John-Television
  42. ↑ https://historia.porijazz.fi/festivaalivuodet/1994/esiintyja/dr-john-the-new-island-social-pleasure-club-4920/
  43. ↑ https://www.allmusic.com/album/afterglow-mw0000173762
  44. ↑ https://www.allmusic.com/album/trippin-live-mw0000025084
  45. ↑ https://www.allmusic.com/album/anutha-zone-mw0000041595
  46. ↑ https://m.imdb.com/title/tt0118747/fullcredits/cast
  47. ↑ https://www.allmusic.com/album/duke-elegant-mw0000603953
  48. ↑ https://historia.porijazz.fi/festivaalivuodet/2000/esiintyja/dr-john-5436/
  49. ↑ https://www.soundi.fi/levyarviot/dr-john-creole-moon/
  50. ↑ https://www.justfortherecord.co.nz/albums/dr-john-creole-moon/
  51. ↑ https://www.soundi.fi/levyarviot/dr-john-nawlinz-dis-dat-or-dudda/
  52. ↑ https://www.laphil.com/musicdb/artists/1540/dr-john-and-the-lower-911
  53. ↑ https://www.theguardian.com/music/2006/apr/28/popandrock.shopping7
  54. ↑ https://www.allmusic.com/album/city-that-care-forgot-mw0000787566
  55. ↑ https://louisianamusichalloffame.org/mac-rebennack/
  56. ↑ https://www.allaboutjazz.com/tribal-dr-john-429-records-review-by-chris-may
  57. ↑ https://chaos-tube.blogspot.com/2010/07/dr-john-lower-911-tavastia-helsinki.html
  58. ↑ https://www.grammy.com/awards/53rd-annual-grammy-awards
  59. ↑ https://yle.fi/a/3-5382558
  60. ↑ https://www.nashvillescene.com/music/forthcoming-dr-john-album-produced-by-dan-auerbach-in-nashville/article_c9f0c724-dcd8-5e5b-8b14-3fb51e6856e6.html
  61. ↑ https://www.cbsnews.com/texas/news/black-keys-dan-auerbach-win-early-grammys/
  62. ↑ https://www.soundi.fi/levyarviot/eri-esittajia-art-mccartney/
  63. ↑ https://www.esquire.com/entertainment/music/a29806/dr-john-louis-armstrong/
  64. ↑ https://blackbirdpresents.com/concert/musical-mojo-dr-john/
  65. ↑ https://eu.pjstar.com/story/entertainment/local/2017/08/24/q-amp-with-new-orleans/19347075007/
  66. ↑ a b https://www.ncl.ac.uk/press/articles/archive/2019/06/drjohn/
  67. ↑ https://pitchfork.com/news/new-posthumous-dr-john-album-on-the-way/
  68. ↑ https://folk.org/congratulations-to-the-2023-grammy-nominees/

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dr. John.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dr._John&oldid=22328306”