Dirikkidekafluoridi
Dirikkidekafluoridi (S2F10) eli rikkipentafluoridi on rikin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.
| Dirikkidekafluoridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | S2F10 |
| Moolimassa | 254,14 |
| Ulkomuoto | Väritön neste |
| Sulamispiste | -52,7 °C[1] |
| Kiehumispiste | 28,7 °C[2] |
| Tiheys | 2,08 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet ja valmistus muokkaa
Huoneenlämpötilassa dirikkidekafluoridi on väritöntä nestettä, joka haihtuu helposti. Yhdiste ei liukene veteen, mutta reagoi kuumennettaessa veden kanssa ja myös useiden muiden aineiden kanssa. Kuumennettaessa yhdistettä yli 150 °C:n lämpötilaan se disproportioituu rikkitetrafluoridiksi ja rikkiheksafluoridiksi. Dirikkidekafluoridi on hyvin myrkyllistä.[2][3][4][5][6]
Dirikkidekafluoridia muodostuu rikin ja fluorin reagoidessa keskenään. Se on rikkiheksafluoridin valmistuksen sivutuote ja sitä muodostuu myös eristekaasuna käytetyn rikkiheksafluoridin hajotessa. Laboratorioissa dirikkidekafluoridia tuotetaan rikkikloridipentafluoridin fotolyysillä.[2][3][4][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–92. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Francis E. Evans, Ganpat Mani: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Jean Aigueperse, Paul Mollard, Didier Devilliers, Marous Chemla, Robert Faron & René Romano, Jean Pierre Cuer : Fluorine Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 528. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1053. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 159. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.