Dioraama

Dioraama (kreik. διοράω, ”läpinäkyvä”) on osittain kolmiulotteinen maisemamalli tai asetelma, joka esittää esimerkiksi historiallista tapahtumaa tai tilannetta luonnossa. Dioraamoja käytetään yleensä museoissa elävöittämään ja havainnollistamaan näyttelyitä.

Ensimmäisen dioraaman rakensi valokuvauksen pioneeri Louis Daguerre vuonna 1822^[1]. Daguerren dioraamassa vaihtuivat näkymät 15 minuutin välein. Vaihtelut toteutettiin erilaisten mekaanisten kojeiden, valon ja peilien avulla. Nykyajan tunnetuimpia dioraamoja ovat New Yorkin luonnontieteellisen museon (American Museum of Natural History) suuret dioraamat, jotka valmistettiin museon kuraattorin Frank M. Chapmanin johdolla. Nämä dioraamat ovat olleet useiden muiden museoiden dioraamojen esikuvina.

Dioraamat ovat ikään kuin ikkunoita toiseen todellisuuteen. Niissä käytetään tavallisesti kaltevia tai kaarevia pintoja ja taustamaalauksia, jotta voidaan antaa katsojille vaikutelma todellista suuremmasta tilasta. Taemmas sijoitetut esineet voidaan myös tehdä normaalia pienemmiksi, jolloin vahvistetaan syvyysvaikutelman illuusiota.

Tyypillisimpiä dioraamoja ovat luonnontieteellisten museoiden asetelmat, joissa käytetään täytettyjä eläimiä. Tällaisia dioraamoja on esillä esimerkiksi Helsingin luonnontieteellisessä museossa (entinen Eläinmuseo). Historiaan keskittyvissä museoissa saatetaan käyttää myös pienoiskokoisia dioraamoja, jossa pienoissotilaat on ryhmitelty pienoiskokoiseen maastoon jäljittelemään jotakin kuuluisaa taistelua.

Pienoismallien rakentamisen yksi alalaji on mallisarjasta rakennetun pienoismallin tai figuurien sijoittaminen osaksi pienoiskokoista dioraamaa. Yksinkertaisimmillaan dioraama voi olla esimerkiksi lentokonedioraamassa sopivalla värillä maalattu tasainen alusta, simuloimassa lentokentän pintaa.