Digitaalinen palauttaminen
Digitaalinen palauttaminen tarkoittaa kulttuuriperintökohteiden palauttamista digitaalisessa muodossa yhteisöille, joista ne ovat peräisin. Termi on peräisin antropologiasta, ja sillä on tyypillisesti viitattu etnografisen materiaalin tallentamiseen digitaalisina valokuvina, jotka sitten annettaisiin alkuperäisen kulttuurin jäsenille.[1] Termiä on kuitenkin sovellettu myös museoiden, kirjastojen ja arkistojen kokoelmiin.[2] Se käsittää digitaalisen valokuvauksen lisäksi digitaalisia kokoelmia ja virtuaalisia näyttelyitä, kuten 3D-skannauksia ja äänitallenteita.[3]
Digitaalisesta palauttamisesta tulee yhä tärkeämpää, kun yhä useammat kulttuurilaitokset saattavat kokoelmiaan verkkoon. Lisääntynyt verkkokäyttö on toisinaan ristiriidassa alkuperäisen kulttuurin toiveiden kanssa, koska se rajoittaa heidän kykyään kuratoida ja määritellä kulttuuriaineistojen jakamisen ehtoja.[4] Monet kulttuurilaitokset pyrkivätkin ottamaan yhteisöt mukaan kokoelmien esilletuomiseen ja kuvailuun.
Digitaalinen palauttaminen ja digitaaliset kopiot muokkaa
Clifford Lynch on esittänyt digitaalisten kopioiden luomista ja niiden laajamittaista jakelua, kun palautettavat artefaktit liittyvät vanhoihin esineisiin tai aineistoon, joka on vapaata tekijänoikeuksista. Hän pitää laadukkaiden digitaalisten kopioiden luomista tärkeänä, sillä ne takaavat alkuperäisesineiden säilymisen ja mahdollistavat esineiden tutkimisen digitaalikopioiden avulla riippumatta siitä, missä alkuperäiset esineet sijaitsevat.[5]
Esimerkkejä muokkaa
National Museum of the American Indian (USA) ja Uuden-Seelannin museo Te Papa Tongarewa ovat olleet erityisen aktiivisia jaetussa kuratoinnissa kaksikulttuurisessa ympäristössä.[6] Local Contexts -hanke on kehittänyt Traditional Knowledge -tunnukset, joilla alkuperäiskansojen yhteisöt voivat määritellä aineistoa rajoitetusti julkaistavaksi. Muistiorganisaatiot voivat hyödyntää näitä merkintöjä kokoelmien esittämisen yhteydessä. Niiden avulla on mahdollista esittää alkuperäiskansojen kulttuuriperintöaineistoa verkossa kunnioittaen niiden perinteitä ja toiveita.[7]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Digital Repatriation and Virtual Exhibition | Digital Partnerships with Indian Communities www.sas.upenn.edu. University of Pennsylvania, School of Arts & Sciences. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ Repatriation | National Museum of the American Indian americanindian.si.edu. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Roy, Loriene & Christal, Mark (2002). "Digital Repatriation: Constructing a Culturally Responsive Virtual Museum Tour". Journal of Library and Information Science. 28.
- ↑ Kimberly Christen: Opening Archives: Respectful Repatriation. The American Archivist, 2011-4, nro 1, s. 185–210. doi:10.17723/aarc.74.1.4233nv6nv6428521. ISSN 0360-9081. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Repatriation, Reconstruction, and Cultural Diplomacy in the Digital World er.educause.edu. Viitattu 16.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Paul Basu: Reanimating Cultural Heritage Digital Curatorship, Knowledge Networks, and Social Transformation in Sierra Leone Paul, s. 337–364. The International Handbooks of Museum Studies, 2015.
- ↑ Traditional Knowledge (TK) Labels Local Contexts. Arkistoitu 13.3.2019. Viitattu 16.3.2019. (englanniksi)