Diane Downs
Elizabeth Diane Downs (o.s. Frederickson; s. 7. elokuuta 1955 Phoenix, Arizona) on yhdysvaltalainen murhaaja.[1]
Tausta muokkaa
Downs tutustui high school -aikanaan Steven Downsiin, jonka kanssa meni naimisiin 13. marraskuuta 1973. Hän opiskeli lyhyesti baptistisessa raamattuopistossa Kalifornian Orangessa. Perheeseen syntyivät lapset Christie (s. 1974), Cheryl Lynn (s. 1976) ja Stephen Daniel (s. 1979). Downsien avioliitossa riideltiin taloudesta ja uskottomuutta koskeneista syytöksistä. Mies vakuuttui lopulta siitä, ettei Stephen Daniel ollut hänen biologinen poikansa, joten hän otti avioeron vuonna 1980.[1]
Downs teki osa-aikaista työtä käytettyjen tavaroiden myymälässä. Hänen lapsiaan kuvailtiin usein epäsiisteiksi ja puutteellisesti ravituiksi. Downs jätti usein Christie-tyttärensä huolehtimaan kahdesta pienemmästä lapsesta. Hän aloitti vuonna 1981 suhteen naimisissa olleen miehen kanssa. Miestä häiritsivät lapset, joten tämä päätti parisuhteen. Huhtikuussa 1983 Downs muutti Oregonin Springfieldiin ja sai työpaikan postista.[1]
Rikokset muokkaa
19. toukokuuta 1983 Downs ajoi Springfieldin kaupungin ulkopuolella autoa, jonka kyydissä olivat hänen kolme lastaan. Hän ampui jokaista lastaan useamman kerran .22-kaliiperisella pistoolilla.[2][1] Kahdesti selkään ammuttu Cheryl kuoli välittömästi. Selkään ammuttu poika Stephen Daniel halvaantui vyötäröstä alaspäin ja rintakehään ammuttu tytär Christie sai pysyvän osittaisen toispuoleisen halvauksen.[3]
Tekonsa jälkeen Downs ampui itseään vasempaan käsivarteen ja ajoi erittäin hitaasti sairaalaan. Lääkäri kertoi myöhemmin, ettei Downs osoittanut tunnereaktioita.[1] Kaksi eloonjäänyttä lasta kirjattiin sairaalaan hengenvaaralliset vammat saaneina. Downsin omat vammat eivät olleet henkeä uhkaavia. Downs väitti tuntemattoman miehen pyrkineen ryöstämään auton ja ammuskelleen perhettä.[4] Poliisi alkoi etsiä väitettyä sivullista tekijää.[2]
Kahden lapsen ollessa sairaalassa Downs alkoi antaa haastatteluja tiedotusvälineille. Hänen tarinoissaan havaittiin kuitenkin epäjohdonmukaisuuksia. Poliisi alkoi tutkia Downsia ja löysi tämän päiväkirjat, joissa hän oli käsitellyt suhdettaan naimisissa olleeseen mieheen. Mies ei ollut halunnut lapsia, mikä oli saanut Downsin näkemään lapsensa taakkoina.[4] Lisäksi Downs valehteli, ettei omistanut asetta. Todistajan kertomuksen mukaan hän lisäksi oli ajanut sairaalaan hyvin hitaasti.[1] Downsin rauhallisuus vahvisti epäilyjä samoin kuin se, että tytär Christie oli ollut kauhuissaan äitinsä vieraillessa ensimmäisen kerran tämän luona sairaalassa.[3] Downs pidätettiin 28. helmikuuta 1984.[1]
Oikeuskäsittely ja jälkivaiheet muokkaa
Toivuttuaan riittävästi Christie pystyi nimeämään äitinsä ampujaksi.[1][2] Oikeudenkäynti Downsia vastaan alkoi toukokuussa 1984. Hän oli oikeudenkäynnin aikana raskaana.[4] Rikosten motiivi ei koskaan täysin selvinnyt, koska Downs ei tunnustanut. Syyttäjien mukaan taustalla oli halu jatkaa suhdetta naimisissa olleen miehen kanssa.[2] Downs todettiin syylliseksi 17. kesäkuuta 1984.[3] Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja lisäksi viidenkymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.[4][2] Downsin uusi vauva ja kaksi murhayrityksistä selvinnyttä lasta adoptoitiin.[4][3] Downsilla todettiin narsistinen persoonallisuushäiriö.[3]
Downs pakeni vankilasta Oregonissa vuonna 1987 ja piileskeli kymmenen päivän ajan vankitoverinsa aviomiehen asunnossa.[2] Hän yritti vankilapakoa myös New Jerseyssä vuosina 1989 ja 1991 sekä Kaliforniassa vuonna 1994. Downs siirrettiin vuonna 1993 Central California Women's Facilityyn Chowchillaan.[3] Hän on hakenut toistuvasti armahdusta 2000-luvulla.[2][3] Armahdushakemuksissaan Downs on muun muassa pitänyt pakoyrityksiään armahdusta puoltavina tekijöinä. Hän on niissä myös valehdellut ampumansa, halvaantuneen pojan pystyvän kävelemään.[3] Downs on väittänyt olevansa lavastuksen uhri, ja hänen veljensä on julkisesti puolustanut näkemystä siskonsa syyttömyydestä.[2]
Downsin rikokset herättivät laajaa julkisuutta, koska niitä pidettiin vuonna 1983 poikkeuksellisina. Sittemmin hänen rikoksiaan on verrattu useisiin samanlaisiin tapauksiin.[2][3] Ann Rule kirjoitti Downsista true crime -kirjan Small Sacrifices. Kirjan pohjalta tehtiin televisioelokuva, jossa Downsin roolissa esiintyi Farrah Fawcett.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Marco Margaritoff, Diane Downs Tried To Murder Her Own Children — Then Blamed It On A Carjacking All That's Interesting 6.9.2023, viitattu 18.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Marty Smith, Oregon’s Parole Board Isn’t Likely to Release Diane Downs Anytime Soon Willamette Week 4.10.2023, viitattu 18.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Jim Braly, In prison, Elizabeth Diane Downs' imagination runs free The Oregonian 7.12.2008, viitattu 18.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Diane Downs Crime Museum, viitattu 18.4.2024 (englanniksi)