Dekeleia

antiikin kreikkalainen kaupunki
Tämä artikkeli käsittelee antiikin aikaista kaupunkia. Dekéleia on myös Ison-Britannian tukikohta-alue Kyproksella.

Dekeleia (m.kreik. Δεκέλεια, lat. Deceleia) oli antiikin aikainen kaupunki ja Hippothontis-fyleen kuulunut Attikan eli Ateenan kaupunkivaltion muodostaneen alueen demos. Se kuului fylen mesogeios-trittykseen eli Attikan sisämaa-alueen demoksiin ja sijaitsi suunnilleen nykyisen Tatóin alueella.[1][2][3][4]

Dekeleia
Δεκέλεια
Tatóin maisemia antiikin Dekeleian paikan tienoilla, taustalla Pentelikon (nyk. Pentéli) -vuori.
Tatóin maisemia antiikin Dekeleian paikan tienoilla, taustalla Pentelikon (nyk. Pentéli) -vuori.
Sijainti

Dekeleia
Koordinaatit 38°9′10″N, 23°47′39″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Tatói, Attika
Historia
Tyyppi kaupunki ja demos
Perustettu 508 eaa.
Kulttuuri antiikin Kreikka
Alue Attika
Kaupunki Ateena
Fyle Hippothontis
Trittys mesogeios
Demonyymi Dekeleus (Δεκελεύς)
Dekeleeus (Δεκελεεύς)
Bulen jäseniä 4
  (vsta 307 eaa.)
  ei tiedossa (vsta 201 eaa.)

Maantiede muokkaa

Dekeleia sijaitsi Parnesvuoren itäpään juurella noin 120 stadioninmittaa tai noin 20 kilometriä Ateenan keskustasta pohjoiseen. Paikka oli Parnesvuoren ja Pentelikonvuoren välisen, Attikan tasangolta Oropokseen ja Boiotiaan päin johtaneen solan suulla. Solan läpi kulki Ateenan ja Theban välinen tie, joka yhdisti Ateenan myös muun muassa sen vallassa olleeseen Euboiaan. Kaupunki oli sen verran korkealla, että sieltä kerrotaan näkyneen Pireuksen satamaan saakka.[2]

Historia muokkaa

Perinteen mukaan Dekeleia oli yksi Kekropsin ajan Attikan kahdestatoista vanhasta kylästä (kōmē) tai kaupungista (polis), jotka Theseus myytin mukaan yhdisti (synoikismos) Ateenaksi. Dekeleia oli alun perin pieni kaupunki. Myöhemmin se kuului Ateenan valtapiiriin yhtenä sen demoksista.[2] Dekeleian demos perustettiin Kleistheneen uudistuksessa arkaaisen kauden lopulla vuonna 508 eaa. Sillä oli alun perin neljä edustajaa Ateenan bulessa eli neuvostossa. Hellenistisellä kaudella fyleissä ja demoksissa tapahtuneiden muutosten seurauksena demoksella oli myöhemmin kuusi bule-edustajaa.[5] Demoksen kansalaisesta käytettiin demonyymiä Dekeleus (Δεκελεύς) tai Dekeleeus (Δεκελεεύς).[2]

Dekeleia oli vanhastaan hyvissä väleissä Spartan kanssa. Peloponnesolaissodan aikana vuonna 413 eaa. spartalaiset valloittivat kaupungin ja sijoittivat sinne varuskunnan kuninkaansa Agiin johdolla ja Alkibiadeen kehotuksesta. Tarkoituksena oli saartaa Ateena maalta käsin ja katkaista sen Euboialta tuleva ruokahuolto.[2][3][4] Tämän jälkeen Ateenaan pystyttiin kuljettamaan ruokaa vain meriteitse. Peloponnesolaissodan loppuvaihetta kutsutaan joskus Dekeleian sodaksi juuri tämän takia.

Rakennukset ja löydökset muokkaa

Kaupungin linnoitusrakennelmien raunioita on löydetty muun muassa Tatóista entisen kuninkaallisen kesäpalatsin puiston alueelta. Paikalta on löydetty muun muassa muureja, keramiikkaa, veistoksia ja piirtokirjoituksia. Tatóissa oleva Palaiókastrona tunnettu kukkula, jolla nykyisin ovat Kreikan kuningassuvun haudat, on todennäköisesti Dekeleian akropolis eli linnavuori ja/tai Agiin rakennuttama linnoitus. Se oli ympäröity noin 800 metrin pituisella muurilla.[2][3][4]

Lähteet muokkaa

  1. Traill, J. et al.: Places: 579907 (Dekeleia) Pleiades. Viitattu 21.8.2017.
  2. a b c d e f Smith, William: ”Attica”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. a b c Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Dekeleia, Attica, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Dekeleia”, Antiikin käsikirja, s. 119. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  5. Traill, John S.: The Political Organization of Attica: A Study of the Demes, Trittyes, and Phylai, and Their Representation in the Athenian Council. Hesperia 14. Princeton: American School of Classical Studies at Athens (ASCSA), 1975. ISBN 0876615140.