Deianeira (m.kreik. Δηϊάνειρα, Dēïneira, lat. Deianira) oli kreikkalaisessa mytologiassa Herakleen kolmas vaimo.

Guido Renin maalaus Deianeiran sieppaus, 1620–1621.

Deianeira oli Althaian ja Oineuksen, Kalydonin kuninkaan, tytär ja Meleagroksen sisar. Hänen isänsä lupasi hänet kauhistuttavannäköiselle jokijumala Akhelookselle, mutta Deianeira itse ei halunnut olla missään tekemisissä härkää muistuttavan sulhasehdokkaansa kanssa. Herakleen ja Akhelooksen välillä syntyikin kamppailu Deianeiran kädestä, ja sen aikana Akheloos muutti muotonsa häräksi[1] ja käärmeeksi.[2] Herakles kuitenkin sai kukistettua Akhelooksen maahan ja katkaistua tältä toisen sarvista ja voitti siten oikeuden saada Deianeira puolisokseen.

Hyginuksen version mukaan Deianeira olisi ollut Deksamenoksen, Olenoksen kuninkaan, tytär. Herakleen rikottua lupauksensa naida tämä kentauri Eurytion oli pyytänyt Deianeiraa vaimokseen, johon isä oli peloissaan suostunut. Hääpäivänä Herakles kuitenkin keskeytti menot tappaen kentaurin ja vieden kihlattunsa takaisin kotiin.[3] Tämä versio on kuitenkin ristiriitainen toisten kertomusten kanssa, joissa Herakleen kerrotaan tappaneen Eurytionin Hippolyteen[4] tai Mnesimakheen vuoksi.[5]

Deianeira tunnetaan kuitenkin parhaiten osuudestaan tarinassa Nessoksen viitasta. Kentauri Nessos kantoi selässään matkalaisia Euenos-joen yli maksua vastaan. Ollessaan matkalla maanpakoon Herakles ja Deianeira saapuivat joelle. Herakles antoi vaimonsa Nessoksen kuljetettavaksi, mutta hän itse lähti kahlaamaan joen yli. Kesken matkaa Nessos kuitenkin yritti maata väkisin Deianeiran, ja Herakleen kuultua huudon hän ampui Hydran vereen kastetun nuolen suoraan kentaurin sydämeen tämän noustua takaisin maalle. Kuoleva Nessos kertoi Deianeiralle, että mikäli tämä halusi valmistaa lemmenjuoman Heraklesta varten, tämän tulisi sekoittaa hänen siementään ja nuolen tekemästä haavasta valuvaa verta keskenään.[6][7] Deianeira tekikin näin ja myöhemmin, kun hän sai kuulla Herakleen ihastuneen Ioleen, hän sekoitti tekemänsä seoksen Herakleen paitaan toivoen tämän elvyttävän miehensä rakkauden itseensä. Herakleen palvelijan Likhaan haettua paidan Deianeira huomasi maahan tippuneiden pisaroiden alkavan palaa auringon osuessa niihin. Tajutessaan Nessoksen valehdelleen hänelle hän kauhuissaan lähetti miehen estämään Heraklesta pukemasta paitaa päällensä.[8] Herakles oli kuitenkin ehtinyt jo pukea paidan ylleen ja siinä oleva myrkky oli jo alkanut hitaasti vaikuttamaan ja polttamaan hänen ihoaan, jolloin hän tuskan käydessä sietämättömäksi heittäytyi hautarovioon hyläten siten kuolevaisen elämänsä.[9] Herakleen kohtalosta aiheuttavasta häpeästä johtuen Deianeira päätti itse päivänsä.[8]

Näytelmänä tunnetuin esitys Deianeiran kohtalosta on Sofokleen tragedia Trakhiin naiset.

Lähteet muokkaa

  1. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.7.5 (engl. käännös).
  2. Ovidius: Muodonmuutoksia ix.1-88 (engl. käännös).
  3. Hyginus: Fabulae xxxiii (engl. käännös).
  4. Diodoros Sisilialainen: Bibliotheka historika 4.33.1 (engl. käännös).
  5. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.5.5 (engl. käännös).
  6. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.7.6 (engl. käännös).
  7. Diodoros Sisilialainen: Bibliotheka historika 4.36.3–4 (engl. käännös).
  8. a b Hyginus: Fabulae xxxvi (engl. käännös).
  9. Ovidius: Muodonmuutoksia ix.211-272 (engl. käännös).

Aiheesta muualla muokkaa