Deferiproni
kemiallinen yhdiste
| |
Deferiproni
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 3-hydroksi-1,2-dimetyylipyridin-4(1H)-oni | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | V03 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C7H9NO2 |
| Moolimassa | 139,152 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Synonyymit | Ferriprox |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 272–278 °C [1] |
| Liukoisuus veteen | max. 16–18 g/L (24 °C) [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | glukuronidaatio [1] |
| Puoliintumisaika | 1,9 h [1] |
| Ekskreetio | renaalinen [1] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Deferiproni (yleinen kauppanimi Ferriprox) on rautaa sitova orgaaninen yhdiste. Rakenteeltaan se on 2-metyylipyridiinin johdannainen. Sitä käytetään lääketieteessä kelatoivana yhdisteenä poistamaan ylimääräistä rautaa elimistöstä, kuten akuutin rautamyrkytyksen ja talassemian hoidossa.[1][2][3][4]
Deferiproni hyväksyttiin käytettäväksi talessemian hoidossa vuonna 1994 ja on lisensoitu Eurooppaan ja Aasiaan. Lokakuussa 2011 se hyväksyttiin käytettäväksi lääkkeenä myös USA:ssa FDA:n nopeutetussa hyväksyntämenettelyssä. Sen hyväksyminen lääkkeeksi ja potilasturvallisuus ovat olleet kiistanalaisia.[5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Deferiprone DrugBank. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Klaus T. Olkkola, Pertti J. Neuvonen ja Erkki Elonen: Tärkeimmät lääkeainemyrkytykset: Rautalääkkeet (pdf) (s. 7) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Chelators for Iron Overload 8.10.1999. Harvardin yliopisto. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 117-119. 3. painos. Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2. (englanniksi)
- ↑ FDA NEWS RELEASE: FDA Approves Ferripox (deferiprone) to Treat Patients with Excess Iron in the Body lokakuu 2011. Federal Drug Administration. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Julian Savulescu: Thalassaemia major: the murky story of deferiprone (s. 358–359 doi: 10.1136/bmj.328.7436.358) BMJ. helmikuu 14, 2004. British Medical Journal. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
