Dale Mitchell
Dale Mitchell (s. 9. huhtikuuta 1989 Mississauga, Ontario, Kanada) on uransa lopettanut kanadalainen jääkiekkoilija. Mitchell on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä. Hänen pelityylinsä on melko fyysinen ja Mitchell on siksi ajoittain varsin jäähyherkkä. Hän laukoo oikealta.[1]
| Dale Mitchell | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. huhtikuuta 1989 Mississauga, ON, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | oikea laitahyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 175 cm |
| Paino | 93 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2008– |
| Aik. seurat |
Toronto Marlies (AHL) Reading Royals (ECHL) Syracuse Crunch (AHL) Dornbirner EC (EBEL) San Francisco Bulls (ECHL) South Carolina Stingrays (ECHL) Frederikshavn White Hawks (Tanska) Dresdner Eislöwen (DEL2) Odense Bulldogs (Tanska) |
| NHL-varaus |
74. varaus, 2007 Toronto Maple Leafs |
Ura muokkaa
Seuraura muokkaa
OHL-joukkue Oshawa Generals varasi Mitchellin 41. pelaajana vuonna 2005.[1] Hän teki siellä jo tulokaskaudellaan 65 runkosarjaottelussa tehot 20+23=43, joilla Mitchell oli joukkueen neljänneksi paras pistemies. Kaudella 2006–2007 hän teki yhtä monta maalia kuin tehopisteitä edelliskaudella, 43. Mitchell oli Generalsin kolmanneksi paras maalintekijä ja jakoi koko OHL:n maalipörssin yhdeksännen sijan kolmen muun pelaajan kanssa.[2] Toronto Maple Leafs varasi hänet kolmannella kierroksella 74. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2007.
Mitchell voitti kevään 2008 pudotuspeleissä tehoilla 10+6=16 Generalsin sisäisen maalipörssin ja jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Brett MacLeanin ja John Tavaresin kanssa. Hän teki toukokuussa 2008 kolmivuotisen tulokassopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa ja pelasi samana keväänä myös kaksi playoff-ottelua sen farmijoukkue Toronto Marliesissa, AHL:ssä. Mitchell palasi kuitenkin kaudeksi 2008–2009 OHL:ään ja siirtyi Windsor Spitfiresin joukkueeseen. Hän oli runkosarjassa tehoilla 33+35=68 joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies. Kevään 2009 pudotuspeleissä hän oli tehoilla 14+15=29 Spitfiresin toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[2] Mitchell voitti kauden päätteeksi OHL:n mestaruuden, J. Ross Robertson Cupin sekä koko CHL:n mestaruuden, Memorial Cupin. Hän jakoi viidellä osumallaan koko Memorial Cup -turnauksen maalipörssin voiton Kelowna Rocketsin Jamie Bennin kanssa.[1]
Kauden 2009–2010 Mitchell aloitti Toronto Maple Leafsin organisaatiossa ja farmijoukkue Toronto Marliesissa,[3] mutta hän palasi kuitenkin yhdeksän ottelun jälkeen vielä Spitfiresiin, jonka varakapteeniksi Mitchell nousi. Hän voitti kauden päätteeksi jälleen sekä OHL:n mestaruuden että Memorial Cupin.[1]
Mitchell pelasi Toronto Marliesissa varsin mukiinmenevän AHL:n tulokaskauden 2010–2011 ja teki 49 runkosarjaottelussa tehot 5+8=13. Loppukevään hän pelasi kuitenkin sarjatasoa alempana ECHL-joukkue Reading Royalsissa. Mitchell loukkasi polvensa syksyn 2011 harjoitusotteluissa ja pääsi aloittamaan kauden 2011–2012 vasta marraskuussa, jolloin hän päätti siirtyä Royalsiin pelaamaan sopimuksensa loppuun.[4] Mitchell oli 16 osumalaan joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä. Siirtotakarajalla, helmikuun 2012 lopulla hänen oikaudet kaupattiin Anaheim Ducksiin vaihdossa Mark Fraseriin.[5] Tästä huolimatta Mitchell pelasi loppukauden Royalsissa. Hän pelasi kauden aikana myös kaksi AHL-ottelua sekä Marliesissa että Ducksin farmijoukkue Syracuse Crunchissa.
Toukokuussa 2012 Mitchell oli ystävänsä Brett Parnhamin kanssa viikon koeajalla SM-liigajoukkue Tampereen Ilveksen jääleirillä.[4][6] Hän jäi kuitenkin ilman jatkosopimusta ja siirtyi kaudeksi 2012–2013 vuoden mittaisella sopimuksella Itävallan Erste Bank Eishockey Ligan Dornbirner EC:hen.[7] Mitchell oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies tehoilla 13+26=39.[1] Kauden 2013–2014 kynnyksellä hän teki sopimuksen ECHL-joukkue San Francisco Bullsin kanssa. Kesken kauden, helmikuussa 2014 Mitchell siirtyi sieltä South Carolina Stingraysin riveihin.[8]
Kaudeksi 2014–2015 Mitchell siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Tanskan Metal Ligaenin Odense Bulldogsiin.[9] Hän oli joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Ryan McDonough'n jälkeen tehoilla 19+25=44, joilla Mitchell sijoittui liigan pistepörssissä yhdeksänneksi. Hän jakoi myös Metal Ligaenin voittomaalipörssin voiton kuudella osumallaan Aalborg Piratesin Mike Vaskivuon ja Herning Blue Foxin Henrik Erikssonin kanssa. Mitchell myös jakoi Bulldogsin sisäisen tehotilaston voiton Simon Grønvaldtin kanssa lukemalla +17. Hän myös sijoittui Metal Ligaenin jäähypörssissä kolmanneksi 162 minuutillaan. Kevään 2015 pudotuspeleissä Mitchell oli joukkueensa paras pistemies ja syöttäjä kolmella syöttöpisteellään. Hänet valittiin Metal Ligaenin marraskuun 2014 kuukauden pelaajaksi.[1] Maaliskuussa 2015 Mitchell teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Bulldogsin kanssa.[10]
Mitchell nousi kaudella 2015–2016 Odensen varakapteeniksi. Hän voitti koko Metal Ligaenin piste- ja maalipörssin tehoilla 34+43=77. Mitchell voitti myös liigan jäähypörssin 236 minuutillaan. Häntä enemmän Tanskan pääsarjassa yhden kauden runkosarjan aikana jäähyminuutteja on kerännyt vain Luke Sellars kaudella 2006–2007.[11] Mitchell jakoi myös Odensen sisäisen syöttöpörssin voiton Joakim Nettelbladtin kanssa, kuten myös Tanskan cupissa seitsemällä syöttöpisteellään Ryan McDonough'n kanssa. Cup päättyi Odensen voittoon. Kevään 2016 pudotuspeleissä Mitchell jakoi joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Rasmus Bjerrumin ja Simon Grønvaldtin kanssa lukemalla +3. Hänet valittiin kauden aikana myös Metal Ligaenin helmikuun 2016 kuukauden pelaajaksi.[1]
Maajoukkueura muokkaa
Mitchell edusti Canada Ontarion joukkuetta World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2006.[1]
Tilastot muokkaa
| Runkosarja | Pudotuspelit | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | ||
| 2005–2006 | Oshawa Generals | OHL | 65 | 20 | 23 | 43 | 63 | – | – | – | – | – | ||
| 2006–2007 | Oshawa Generals | OHL | 67 | 43 | 37 | 80 | 81 | 9 | 1 | 4 | 5 | 12 | ||
| 2007–2008 | Oshawa Generals | OHL | 63 | 24 | 36 | 60 | 79 | 15 | 10 | 6 | 16 | 23 | ||
| Toronto Marlies | AHL | – | – | – | – | – | 2 | 0 | 1 | 1 | 2 | |||
| 2008–2009 | Windsor Spitfires | OHL | 66 | 33 | 35 | 68 | 87 | 20 | 14 | 15 | 29 | 24 | ||
| Windsor Spitfires | M-Cup | – | – | – | – | – | 6 | 5 | 1 | 6 | 2 | |||
| 2009–2010 | Toronto Marlies | AHL | 9 | 2 | 1 | 3 | 2 | – | – | – | – | – | ||
| Windsor Spitfires | OHL | 32 | 16 | 27 | 43 | 44 | 19 | 7 | 10 | 17 | 16 | |||
| Windsor Spitfires | M-Cup | – | – | – | – | – | 4 | 3 | 3 | 6 | 2 | |||
| 2010–2011 | Reading Royals | ECHL | 5 | 2 | 2 | 4 | 14 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
| Toronto Marlies | AHL | 49 | 5 | 8 | 13 | 29 | – | – | – | – | – | |||
| 2011–2012 | Reading Royals | ECHL | 35 | 16 | 15 | 31 | 47 | 5 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||
| Toronto Marlies | AHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||
| Syracuse Crunch | AHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||
| 2012–2013 | Dornbirner EC | EBEL | 52 | 13 | 26 | 39 | 75 | – | – | – | – | – | ||
| 2013–2014 | San Francisco Bulls | ECHL | 25 | 11 | 12 | 23 | 22 | – | – | – | – | – | ||
| South Carolina Stingrays | ECHL | 25 | 8 | 14 | 22 | 18 | 4 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||
| 2014–2015 | Odense Bulldogs | Tanska | 35 | 19 | 25 | 44 | 162 | 4 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||
| 2015–2016 | Odense Bulldogs | Tanska | 45 | 34 | 43 | 77 | 236 | 7 | 1 | 4 | 5 | 45 | ||
| 2016–2017 | Odense Bulldogs | Tanska | 44 | 27 | 40 | 67 | 124 | 11 | 4 | 5 | 9 | 14 | ||
| 2017–2018 | Odense Bulldogs | Tanska | 49 | 21 | 34 | 55 | 75 | 3 | 2 | 1 | 3 | 2 | ||
| 2018–2019 | Frederikshavn White Hawks | Tanska | 33 | 19 | 21 | 40 | 24 | 7 | 3 | 6 | 9 | 0 | ||
| 2019–2020 | Dresdner Eislöwen | DEL2 | 52 | 27 | 29 | 56 | 68 | 2 | 0 | 2 | 2 | 4 | ||
| 2020–2021 | Odense Bulldogs | Tanska | 37 | 14 | 21 | 35 | 26 | – | – | – | – | – | ||
| 6 kautta | yhteensä | Tanska | 243 | 134 | 184 | 318 | 647 | 32 | 11 | 17 | 28 | 63 | ||
| 4 kautta | yhteensä | AHL | 62 | 7 | 9 | 16 | 35 | 2 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||
| 1 kausi | yhteensä | EBEL | 52 | 13 | 26 | 39 | 75 | – | – | – | – | – | ||
Lähteet muokkaa
- Dale Mitchell The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Dale Mitchell Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Dale Mitchell Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ a b Dale Mitchell The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- ↑ Maple Leafs Trim Training Camp Roster 19.9.2009. Toronto Maple Leafs. Viitattu 30.6.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Suonsyrjä, Mika: Dale ja Brett hakevat pelipaikkaa Ilveksestä ILVES.COM. 29.5.2012. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 30.6.2012.
- ↑ Ducks Acquire Winger Mitchell from Toronto for Fraser 27.2.2012. Anaheim Ducks. Viitattu 30.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Ilves testaa kanadalaishyökkääjiä 28.5.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 30.6.2012.
- ↑ Mitchell suunnistaa Itävaltaan 5.8.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 25.2.2016.
- ↑ Forward Jack Downing Loaned to Iowa; Stingrays Add Dale Mitchell 1.2.2014. North Charleston, S.C: South Carolina Stingrays. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 25.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Nielsen, Thomas: Bulldogs skriver med Dale Mitchell 15.5.2014. Odense Bulldogs. Arkistoitu 11.7.2017. Viitattu 25.2.2016. (tanskaksi)
- ↑ Nielsen, Thomas: Solskin over Bulldogs: Udenlandske profiler fortsætter 12.3.2015. Odense Bulldogs. Arkistoitu 2.3.2016. Viitattu 25.2.2016. (tanskaksi)
- ↑ Elite Prospects All-Time Stats (englanniksi)