Tämä artikkeli kertoo yhdysvaltalaisesta sanomalehdestä. Myös brittiläinen lehti Morning Star oli 1930–1966 nimeltään 'Daily Worker'.

Daily Worker oli New Yorkissa ilmestynyt sanomalehti, jota julkaisi Kominternia tukenut Yhdysvaltain kommunistinen puolue. Se aloitti toimintansa 1924.[1] Vaikka lehti yleensä heijasteli puolueessa vallinneita käsityksiä,[2] sitä yritettiin aika ajoin muuttaa kuvastamaan vasemmistolaisten mielipiteiden koko kirjoa. Lehden levikki oli parhaimmillaan noin 35 000. Merkittäviä lehteen kirjoittaneita henkilöitä olivat esimerkiksi Robert Minor, David Karr, urheilutoimittaja Lester Rodney, Peter Fryer ja Woody Guthrie.

Kansanrintama-aikakauden muutokset muokkaa

Lehti laajensi taide- ja viihdeosuuksiaan 1930-luvun Kansanrintama-aikakaudelta lähtien, jolloin puolue julisti kommunismin olevan ”1900-luvun amerikkalaisuutta” ja luonnehti itseään Washingtonin ja Lincolnin perinnön jatkajaksi. Vuonna 1935 pantiin alulle Lester Rodneyn toimittama urheilusivu. Lehden urheiluselostuksissa innostus yhdistyi sosialistiseen kritiikkiin, ja ne muistetaan johdonmukaisesti ammattiurheilun rotuerottelua vastustaneesta kannastaan.[3][4]

Talvisodan alettua 30. marraskuuta 1939 lehti ilmaisi tukensa ”Suomen kansanvaltaiselle hallitukselle” eli Terijoen hallitukselle.[5]

Toisen maailmansodan jälkeen muokkaa

Daily Workerilla oli jatkuvia talous- ja jakeluongelmia toisen maailmansodan jälkeen. Monet liikkeet ja uutiskojut eivät halunneet myydä lehteä. 1950-luvun McCarthyismin voimakas antikommunismi aiheutti julkaisulle lisää vaikeuksia. Se ei kuitenkaan aina toiminut siten, kuin sen vastustajat odottivat.

Yhdysvaltain kommunistisen puolueen jäsenluvut olivat pudonneet noin 20 000:een vuoteen 1956 mennessä, jolloin Nikita Hruštšovin Stalinin henkilökulttia koskeva puhe tuli julkiseen tietoon. Lehdessä julkaistiin artikkeleita, jotka tukivat vuoden 1956 Unkarin kansannousun varhaisia vaiheita. Päätoimittaja John Gates avasi lehden keskustelulle, joka näytti ennakoivan joko puolueen elpymistä tai hajoamista.

Yhdysvaltain kommunistisen puolueen (CPUSA) sisäisistä yhteenotoista huolimatta lehti päätti lopulta hyväksyä Neuvostoliiton suorittaman kapinan tukahduttamisen. Seurannut sekasorto aiheutti sen, että noin puolet jäsenistä jätti puolueen, mukaan lukien Gates ja useat Daily Workerin toimituksen jäsenet.

CPUSA joutui lopettamaan päivittäislehden julkaisemisen. Puolue selviytyi kuitenkin toimintakykyisenä. Hieman myöhemmin se julkaisi viikonloppulehti The Workeria 1958–1968.[2] Tiistainumero The Midweek Worker lisättiin valikoimaan 1961, ja se jatkoi toimintaansa vuoteen 1968, jolloin valmistustahtia tihennettiin. Entisen CIA-vakooja Philip Ageen mukaan suuri osa lehden tilaajista oli tuolloin CIA-agentteja tai tiedustelupalveluun liittyneitä julkisivuyhtiöitä. Agee väitti, että CIA:n lehdelle näin antama rahoitus mahdollisti Workerin toiminnan jatkumisen.

Vuonna 1968 kommunistinen puolue alkoi jälleen julkaista newyorkilaista päivittäislehteä, jonka nimi oli tällä kertaa The Daily World. Lehti yhdistettiin 1986 puolueen länsirannikolla ilmestyneeseen viikoittaislehti People’s Worldiin. Uusi People’s Daily World[2] ilmestyi 1987–1991, minkä jälkeen päivittäisestä julkaisusta luovuttiin. Lehden ilmestymistä harvennettiin viikoittaiseksi ja uudeksi nimeksi tuli People’s Weekly World, joka on edelleen (2007) Yhdysvaltain kommunistisen puolueen lehti.

Lähteet muokkaa

  1. The Communist Party of America (and forerunners) publications Marxists Internet Archive. Viitattu 27.8.2007. (englanniksi)
  2. a b c Daily Worker 2007. Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.8.2007. (englanniksi)
  3. Zirin, Dave: An Interview with ”Red” Rodney 3/5.4.2004. CounterPunch. Arkistoitu 11.2.2006. Viitattu 27.8.2007. (englanniksi)
  4. Rusinack, Kelly; Lamb, Chris: ”’A Sickening Red Tinge': The Daily Worker’s Fight Against White Baseball”. Cultural Logic, 1999, 3. vsk, nro 1. ISSN 1097-3087. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.8.2007. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Osmo Jussila: Terijoen hallitus, s. 35. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12686-1.

Aiheesta muualla muokkaa