DNA:n sekvensointi
DNA:n sekvensointi on prosessi, jossa määritetään DNA:n sekvenssi eli nukleotidien tarkka järjestys DNA-molekyylissä.[1] Se sisältää kaikki menetelmät tai tekniikat, joita käytetään neljän eri emäksen, adeniiniin, guaniini, sytosiini ja tymiini (A, G, C,T) järjestyksen muodostaman geneettisen koodin selvittämisessä. Nopeiden sekvensointimenetelmien kehittyminen on kiihdyttänyt biologian ja lääketieteen kehitystä.
DNA:n ymmärtämisestä on tullut erottamaton osa biologian tutkimukselle samoin kuin useilla sovellusalueilla kuten diagnostiikka, biotekniikka, rikostutkimus ja systematiikka. Nykyaikaisen DNA-sekvensoinnin suuri nopeus on mahdollistanut koko DNA-järjestyksen ja genomin selvittämisen lukuisilta eliömuodoilta ja -lajeilta mukaan lukien ihmisen genomi.
Ensimmäiset DNA-järjestykset pystyttiin selvittämään 1970-luvun alussa kromatografialla. Myöhemmät fluoresenssiin perustuvia automatiosoituja analysointimenetelmiä käyttävät DNA-sekvensserit ovat tehneet DNA:n selvittämisestä nopeampaa ja helpompaa.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Biotekniikka: sekvensointi Tieteen termipankki. Viitattu 24.2.2020. (suomeksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta DNA:n sekvensointi Wikimedia Commonsissa
