Collioure
Collioure (kat. Cotlliure) on kunta Etelä-Ranskassa Pyrénées-Orientalesin departementissa.
| Collioure Cotlliure (katalaaniksi) |
|
|---|---|
 Näkymä kaupunkiin lahden etelärannalta |
|
 vaakuna |
|
  Collioure |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Ranska |
| Hallintoalue | Languedoc-Roussillon |
| Departementti | Pyrénées-Orientales |
| Arrondissementti | Céret |
| Kantoni | Côte Vermeille |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Michel Moly |
| Pinta-ala (1999) | |
| – Kokonaispinta-ala | 13.02 km² |
| Korkeus | min. 0 m – max. 655 m |
| Väkiluku (2007) | 2 944 |
| – Väestötiheys | 226 as./km² |
| Postinumero | 66190 |
| Motto: | Sempre endavant, mai morirem |
|
INSEE-koodi 66053
|
|
Kaupunki sijaitsee Välimeren rannikolla alueella, joka kuului vanhaan Roussillonin maakuntaan. Kaupunkia leimaa hyvin voimakkaasti katalonialainen kulttuuri, ja sen tunnuslauseen on ottanut käyttöönsä paikallinen katalaanien rugbyjoukkue (USA Perpignan, Ranska): Sempre endavant, mai morirem (Aina eteenpäin, emme kuole koskaan). Michel Molyn kaupunginjohtakaudella kaupunki on ranskalaisen laulajan Maurice Chevalierin kuuluisaa laulua Paris sera toujours Paris siteeraten saanut toisenkin tunnuslauseen: Collioure sera toujours Collioure (Collioure on aina Collioure).
Collioure tunnetaan Ranskassa elokuussa järjestettävästä kolmipäiväisestä juhlasta, joka vetää kaupunkiin katsomaan bodégoita ja ilotulituksia kaksi kertaa niin paljon väkeä kuin kaupungissa on asukkaita.[1]
Seutu on viininviljelyaluetta. Collioure AOC on nimeltään täyteläinen punaviini, jota valmistetaan grenache- ja mourvedre-rypäleistä. Viiniä tuotetaan täällä yhdessä pienimmistä Ranskan AOC-viinitarhoista. Kaupungin takana olevien vuorten rinteiden terassien ikivanhat viiniviljelmät tuottavat myös pieniä auringossa kypsyneitä rypäleitä maineikkaaseen Banyuls (Banyuls AOC) -aperitiiviin ja -jälkiruokaviiniin.[2]
Väestö muokkaa
Väkiluku on viime vuosina asettunut välille 2500–2900, mutta vuosittain kaupungissa käy kymmeniätuhansia matkailijoita.
| 1962 | 1968 | 1975 | 1982 | 1990 | 1999 | 2006 |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 2 398 | 2 525 | 2 516 | 2 527 | 2 726 | 2 763 | 2 937 |
| Luvut vuodesta 1962 lähtien ovat ilman kahden kotipaikkakunnan asukkaita. | ||||||
Kulttuuri muokkaa
Colliouresta tuli 1900-luvun alussa vilkas taiteilijakeskus, joka oli muodostunut fauvistitaiteilijoiden kokoontumispaikaksi. André Derain, Georges Braque, Othon Friesz, Henri Matisse, Pablo Picasso, Charles Rennie Mackintosh ja Tsuguharu Fujita ovat saaneet innoitusta Colliouren linnasta, keskiaikaisista kaduista, majakasta, joka on nykyisin kirkko nimeltään Notre-Dame-des-Anges, ja sen Välimerelle tyypillisestä lahdesta. Colliouren hautausmaalle on haudattu espanjalainen runoilija Antonio Machado, joka pakeni tänne Fancon joukkojen edetessä Espanjan sisällissodan loppuvaiheissa 1939.[4]
Historiallisia romaaneja kirjoittanut brittiläinen kirjailija Patrick O'Brian asui kaupungissa vuodesta 1949 aina vuonna 2000 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka, ja hänen romaaninsa The Catalans kuvaa havainnollisesti elämää Colliouressa ennen suuria muutoksia. Hän myös kirjoitti elämäkerran Picassosta, jonka hän tunsi. O'Brian ja hänen vaimonsa Mary on myös haudattu kaupungin hautausmaalle.
Kaksikymmentä Matissen ja Derainin teosten jäljennöstä on esillä juuri sillä samalla paikalla, missä nuo kaksi fauvismin mestaria 1900-luvun alussa maalasivat alkuperäiset teokset.
Historia muokkaa
Collioure on mainitaan vuoteen 673 ajoitetussa Julien de Tolèden tekstissä muodossa castrum Caucoliberi.[5] Ravennan kosmografiassa 600-luvulta se mainitaan muodossa Caucho liberi, ja sen mukaan se olisi peräisin 400-lukua edeltäneeltä ajalta.
Collioure jakautui aiemmin kahdeksi kyläksi, joita erotti Douy-joki. Vanha kaupunki joen eteläpuolella oli Port d'Avall, nykyisin Le Faubourg, ja ylävirtaan oli satama Port d'Amunt, nykyisin La Ville. Maréchal de la Meillerayein ranskalaiset joukot valtasivat Colliouren 1642. Vuosikymmen myöhemmin kaupunki antautui Pyreneiden rauhansopimuksella 1659 virallisesti Ranskan valtaan. Kaupungin strategisen merkityksen vuoksi sotilasinsinööri Vauban korjasi Ludvig XIV:n aikana Château Royal de Colliouren linnoitukset ja Fort Saint-Elmen linnakkeen. Silti Espanjan joukot piirittivät Colliouren ensimmäisessä vallankumoussodassa vuonna 1793, mikä oli Espanjan viimeinen yritys saada kaupunki haltuunsa. Saarron mursi vuoden kuluttua kenraali Jacques François Dugommier.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Festivities (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ Collioure.com, Viini (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
- ↑ INSEE (ranskaksi)
- ↑ Antonio Machadon säätiön sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
- ↑ Colliouren historia (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Kaupungin matkailutoimiston sivusto (englanniksi)
- Valokuvia Colliouresta ja hallintoalueesta (englanniksi)
- Colliouren linnoitusten sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Valokuvia Colliouresta (englanniksi)
- Colliouren linna (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
- Cotlliure Historia ja tietoja. (katalaaniksi)