Clémence de Grandval
Clémence de Grandval (21. tammikuuta 1828 Saint-Rémy-des-Monts, Sarthe – 15. tammikuuta 1907 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä.[1]
De Grandval oli aristokraattisen perheen nuorin tytär. Hänen isänsä harrasti pianonsoittoa ja kirjoittamista. Vanhempiensa linnassa de Grandval tutustui hänelle pianonsoittoa opettaneeseen Friedrich von Flotowiin ja hänen innoittajanaan toimineeseen Frédéric Chopiniin. Vuonna 1851 hän meni naimisiin Charles-Grégoire de Grandvalin kanssa. Sävellysopintonsa hän aloitti tässä vaiheessa Camille Saint-Saënsin johdolla. 1850-luvulta alkaen de Grandval alkoi saada mainetta säveltäjänä. Heugel-kustantamo julkaisi hänen teoksensa Deuxième Grand Trio (pianotrio, 1853). Sekä Messe että Stabat Mater pääsivät monien kirkkojen ohjelmistoon. Vuosina 1859–1869 de Grandval keskittyi näyttämömusiikkiin ja sävelsi eri pseudonyymeillä oopperoita.[2] Hänen käyttämiään pseudonyymejä olivat Caroline Blangy ja Clémence Valgrand.[1]
1870-luvulla de Grandval kiinnostui jälleen instrumentaalimusiikista ja osallistui Société nationale de musiquen toimintaan. Hänen teostensa joukossa on konsertto oboelle ja orkesterille. Vuonna 1880 de Grandval sai Prix Rossinin oratoriolla La Fille de Jaïre. Hänen kamarimusiikkituotantonsa toi hänelle Prix Chartierin vuonna 1890. De Grandvalin viimeinen suurimuotoinen teos oli ooppera Mazeppa, joka kantaesitettiin Bordeaux'ssa vuonna 1892.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Clémence de Grandval (1828-1907) Bibliothèque nationale de France
- ↑ a b GRANDVAL, CLÉMENCE DE (1828-1907)[vanhentunut linkki] Bru Zane Mediabase