Wikipedia

Christine Ohuruogu

Christine Ijeoma Ohuruogu (s. 17. toukokuuta 1984, Newham, Lontoo) on brittiläinen 400 metrin juoksija ja olympiavoittaja.[1]. Ohuruogun vanhemmat ovat nigerialaisia Igboja.

Mitalit
Ohuruogu Osakan MM-kisoissa 2007, joissa hän voitti 400 metriä.
Ohuruogu Osakan MM-kisoissa 2007, joissa hän voitti 400 metriä.
Maa:  Yhdistynyt kuningaskunta
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2008 400 m
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2012 400 m
Pronssia Pronssia Peking 2008 4×400 metriä
Pronssia Pronssia Rio 2016 4 × 400 m
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Osaka 2007 400 m
Kultaa Kultaa Moskova 2013 400 m
Hopeaa Hopeaa Moskova 2013 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Helsinki 2005 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Osaka 2007 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Berliini 2009 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Daegu 2011 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Peking 2015 4 × 400 m
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Istanbul 2012 4 × 400 m
Pronssia Pronssia Sopot 2014 4 × 400 m
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Göteborg 2013 4 × 400 m
Maa:  Englanti
Kansainyhteisön kisat
Kultaa Kultaa Melbourne 2006 400 m
Pronssia Pronssia Glasgow 2014 4 × 400 m

Ura muokkaa

Ohuruogu voitti nuorten EM-pronssia 2003 Tampereen nuorten EM-kisoissa 400 metrillä. Ateenan olympialaisissa 2004 hän karsiutui välierissä ajalla 51,00, samoin Helsingin MM-kisoissa 2005 henkilökohtaisella matkalla.[1] 4 × 400 metrin viestijuoksussa hän oli mukana Yhdistyneen kuningaskunnan joukkueessa, joka voitti kisoissa pronssia.[2] Saman vuoden Erfurtin alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän sai hopeaa 400 metrillä ja 4 × 400 metrin viestissä.[3]

Kansainyhteisön kisoissa 2006 Ohuruogu voitti ennakkosuosikki Tonique Williams-Darlingin ja sai kultaa ennätysajallaan 50,28.[4] Myöhemmin samana vuonna hän sai vuoden kilpailukiellon, kun häneltä oli jäänyt väliin kolme yllätysdopingtestiä[5]. Osakan MM-kisojen loppukilpailuissa 2007 Ohuruogu kukisti maannaisensa Nicola Sandersin ja Jamaikan Novlene Williamsin ennätysajallaan 49,61.[6] Hän oli mukana myös Yhdistyneen kuningaskunnan joukkueessa, joka voitti pitkässä viestissä MM-pronssia.[7] Kauden lopussa hän juoksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa kolmanneksi.[1]

Pekingissä 2008 Ohuruogu voitti olympiakultaa. Hän nousi voittoon vain 30 metrin ennen maaliviivaa, kun alussa johtaneen yhdysvaltalaisen Sanya Richardsin vauhti hidastui. Ohuruogun loppuveto ratkaisi kultamitalin brittiläiselle.[8] Pekingissä Ohuruogu juoksi pitkässä viestissä Britannian joukkueessa, joka sijoittui alun perin viidenneksi mutta nousi myöhemmin olympiapronssille kun edelle sijoittuneet Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueet hylättiin dopingin takia vuonna 2016[9]. Euroopan cupin 200 metrillä hän oli toinen[3], samoin IAAF:n yleisurheilufinaalissa 400 metrillä. Seuraavana vuonna Ohuruogu sijoittui Euroopan-joukkuemestaruuskilpailuissa 200 metrin juoksussa kolmanneksi ajalla 23,40. Myöhemmin samana vuonna hän juoksi Berliinin MM-kisoissa 400 metrillä viidenneksi ja Brittien 4 × 400 metrin viestijoukkueessa kolmanneksi. Viestijoukkue sijoittui alun perin neljänneksi, mutta nousi myöhemmin Venäjän joukkueen dopinghylkäyksen jälkeen pronssille[10]. Vuoden 2007 IAAF:n yleisurheilufinaalissa Ohuruogu sijoittui kuudenneksi.[1] Daegun MM-kisoissa 2011 Ohuruogu hylättiin 400 metrin alkuerissä hänen otettua varaslähdön.[11] Pitkässä viestissä Britannian joukkue sijoittui alun perin neljänneksi, mutta nousi myöhemmin Venäjän joukkueen dopinghylkäyksen takia pronssille[10]. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän voitti kultaa 4 × 400 metrin viestissä[12].

Ohuruogu sai Lontoon olympialaisissa 2012 hopeaa 400 metrillä ajalla 49,70. Göteborgin sisäratojen EM-kilpailuissa 2013 hän kuului Britannian kultajoukkueeseen 4 × 400 metrin viestissä.[3] Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Ohuruogu voitti maailmanmestaruuden ohitettuaan viime metreillä puolustavan maailmanmestarin Amantle Montshon. Ohuruogu voitti Montshon neljällä sekunnin tuhannesosalla ja molemmat saivat saman ajan 49,41. Ohuruogu paransi kahdella sekunnin sadasosalla Kathy Cookin Los Angelesin olympialaisissa 1984 juoksemaa maansa ennätystä. [13] Ison-Britannian viestijoukkue sijoittui 4 × 400 metrin viestissä alun perin pronssille, mutta nousi myöhemmin Venäjän joukkueen dopinghylkäyksen takia hopealle[10].

Ohuruogu kuului Britannian pronssijoukkueeseen 4 × 400 metrin viestissä Sopotin MM-hallikilpailuissa 2014. Hän juoksi avausosuuden kolmanneksi sijoittuneessa Englannin pitkän viestin joukkueessa Glasgow'n Kansainyhteisön kisoissa 2014. Hän sijoittui saman vuoden Zürichin EM-kilpailuissa neljänneksi 400 metrin juoksussa. Hän saavutti Pekingin MM-kilpailuissa 2015 pronssia 4 × 400 metrin viestissä ja sijoittui kahdeksanneksi 400 metrillä.[3]

Ohuruogu sijoittui Amsterdamin EM-kilpailuissa 2016 neljänneksi 400 metrin juoksussa. Saman vuoden Rio de Janeiron olympialaisissa hän juoksi ankkuriosuuden Britannian pronssijoukkueessa 4 × 400 metrin viestissä. 400 metrillä hän karsiutui välierissä.[3]

Oguruogu lopetti uransa vuonna 2018.[14]

Henkilökohtaiset ennätykset muokkaa

Lähde: [1][3]

Ulkoradat muokkaa

Sisäradat muokkaa

  • 60 metrin juoksu: 7,48 (2006)
  • 100 metrin juoksu: 11,90 (2006)
  • 200 metrin juoksu: 23,41 (2008)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Christine Ohuruogu Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
  2. ↑ http://www.iaaf.org/history/wch/season=2005/eventcode=3365/results/bydiscipline/disctype=4/sex=W/discCode=4X4/combCode=hash/roundCode=f/results.html#detW_4X4_hash_f
  3. ↑ a b c d e f Christine Ohuruogu tilastopaja.org. Viitattu 18.3.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ http://www.smh.com.au/news/athletics/its-ohuruogu-in-a-400-upset/2006/03/22/1142703369565.html
  5. ↑ http://news.bbc.co.uk/sport1/hi/athletics/5328420.stm
  6. ↑ http://osaka2007.iaaf.org/results/gender=W/discipline=400/combCode=hash/roundCode=f/result.html
  7. ↑ http://osaka2007.iaaf.org/results/gender=W/discipline=4X4/combCode=hash/roundCode=f/result.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ U.S. favorites turn into also-rans iht.com. 19. elokuuta 2008. the International Herald Tribune. Arkistoitu 15.9.2008. Viitattu 19. elokuuta 2008. (englanniksi)
  9. ↑ Olympic women's relay team to receive Beijing bronze at Müller Anniversary Games IDL Diamond League. 19.7.2018. Arkistoitu 22.7.2018. Viitattu 26.7.2018. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Ennis-Hill and US women’s 4x400m team to receive reallocated gold medals in London iaaf.org. 26.7.2017. Viitattu 26.7.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Christine Ohuruogu distraught after false start exit in Daegu guardian.co.uk. 27. elokuuta 2011. The Guardian. Viitattu 17. syyskuuta 2011. (englanniksi)
  12. ↑ Istanbul 2012 – Naisten 4×400 metrin viestin tulokset, IAAF (englanniksi)
  13. ↑ Landells, Steve: Report: Women’s 400m final – Moscow 2013 iaaf.org. 12.8.2013. IAAF. Viitattu 15.8.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Christine Ohuruogu hangs up her sprint spikes Athletics Weekly. 30.6.2018. Viitattu 26.7.2018. (englanniksi)


Naisten 400 metrin juoksun olympiavoittajat

1964: Betty Cuthbert | 1968: Colette Besson | 1972: Monika Zehrt | 1976: Irena Szewińska | 1980: Marita Koch | 1984: Valerie Brisco-Hooks | 1988: Olga Bryzgina  | 1992: Marie-José Pérec | 1996: Marie-José Pérec | 2000: Cathy Freeman | 2004: Tonique Williams-Darling | 2008: Christine Ohuruogu | 2012: Sanya Richards-Ross | 2016: Shaunae Miller | 2020: Shaunae Miller-Uibo

Naisten 400 metrin juoksun maailmanmestarit

1983: Jarmila Kratochvílová | 1987: Olga Bryzgina | 1991: Marie-José Pérec | 1993: Jearl Miles-Clark | 1995: Marie-José Pérec | 1997: Cathy Freeman | 1999: Cathy Freeman | 2001: Amy Mbacke Thiam | 2003: Ana Guevara | 2005: Tonique Williams-Darling | 2007: Christine Ohuruogu | 2009: Sanya Richards | 2011: Amantle Montsho | 2013: Christine Ohuruogu | 2015: Allyson Felix | 2017: Phyllis Francis | 2019: Salwa Eid Naser | 2022: Shaunae Miller-Uibo | 2023: Marileidy Paulino

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Christine_Ohuruogu&oldid=21387810”