Christine Brückner
Christine Brückner (1921 Schmillinghausen, Waldeck, Saksa[1] – 21. joulukuuta 1996[2]) oli saksalainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi romaanilla Ennen kuin jäljet katoavat (1954) ja oli aikansa menestyneimpiä naiskirjailijoita.[1]
| Christine Brückner | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1921 Schmillinghausen, Waldeck |
| Kuollut | 1996 (74–75 vuotta) |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Suomennetut teokset muokkaa
- Ennen kuin jäljet katoavat: romaani (... ehe die Spuren verwehen), suom. Kristiina Kivivuori, Gummerus 1955
- Jos olisit puhunut, Desdemona: tyytymättömien naisten pitämättömiä puheita (Wenn du geredet hättest Desdemona), suom. Anja Meripirtti; kuvat: Horst Janssen, WSOY 1986 ISBN 951-0-13742-1. Sisältää novellit:
- Kuningaskalastajaa älkää unohtako: Sapfo jättäessään jäähyväisiä Lesbokselta lähteville tytöille
- Oktaavia matalammalta, neiti von Meysenbug!: tyytymättömän Christine Bücknerin puhe kollegalleen Meysenbugille
- Oletko varma, Martinus?: Katariina Lutherin, o.s. von Bora, pöytäpuheita
- Oletko nyt kuolleena onnellinen, Agamemnon?
- Minäkö Goethen paksumpi puolisko: Christiane von Goethe ylitallimestarin lesken Charlotte von Steinin eteishuoneessa
- Mihin olet kadottanut kielesi, Maria?: Marian rukous Juudean erämaassa
- Rakkaudella on uusi nimi: ruttoon sairastuneen Donna Lauran puhe paenneelle Petrarcalle
- "Jos taikasanan tavoittaa": Effi Briestin puhe kuurolle Rollo-koiralleen
- Olet väärässä, Lysistrate!: hetaira Megaran puhe Lysistratelle ja Ateenan naisille
- Jos olisit puhunut, Desdemona: viimeinen neljännestunti sotapäällikö Othellon makuukammiossa
- Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille: puhe Stammheimin eristyssellin seinille
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Brückner, Christine”, Otavan kirjallisuustieto, s. 115. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Christine Brückner, (Arkistoitu – Internet Archive) Spiegel 30.12.1996, viitattu 19.1.2021 (saksaksi)