Christa Wolf
Christa Wolf (o.s. Ihlenfeld; 18. maaliskuuta 1929 Landsberg an der Warthe, Saksa, nyk. Gorzów Wielkopolski, Puola - 1. joulukuuta 2011 Berliini[1]), oli tunnetuimpia entisessä Itä-Saksassa aloittaneita kirjailijoita. Hän toimi kirjailijana, esseistinä ja myös kirjallisuuskriitikkona.lähde?
DDR:n aikaan Wolf arvosteli avoimesti Itä-Saksan valtionjohtoa, mutta pysyi kuitenkin uskollisena marxilaisille arvoille ja vastusti Saksan yhdistymistä.lähde?
Elämä ja ura muokkaa
Wolf perheineen karkotettiin 1945 kotoaan uuden rajan yli, ja he asettuivat Mecklenburgiin, tulevaan Itä-Saksaan. Hän liittyi Sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen vuonna 1949 ja erosi siitä talvella 1989–1990. Hän opiskeli kirjallisuutta Jenassa ja Leipzigissa. Valmistuttuaan hän työskenteli Saksan kirjailijaliitossa, ja hänestä tuli kustannustoimittaja kustannusyhtiöön. 1993 löydetyistä Stasin arkistoista ilmenee, että hän on ollut ilmiantajana (Inoffizieller Mitarbeiter) vuosina 1959–1961. Stasin virkailijat kuitenkin arvostelivat häntä "vähäpuheisuudesta" eivätkä olleet enää kiinnostuneita yhteistyöstä. Hänen toimiaan tarkkailtiin sen jälkeen 30 vuotta. Wolf asui Berliinissä miehensä Gerhard Wolfin kanssa.lähde?
Wolfin läpimurto kirjailijana tapahtui 1963 teoksen Der geteilte Himmel (Jaettu taivas) ilmestyessä. Sen jälkeen seurasivat muun muassa teokset Nachdenken über Christa T. (Erään naisen elämä) (1968), Kindheitsmuster (1976), Kein Ort. Nirgends (1979), Kassandra (Kassandra) (1983), Medea (Medeia, kertomus kuudelle äänelle) (1996) ja Auf dem Weg nach Tabou (1994). Kassandraa on pidetty hänen tärkeimpänä teoksenaan. Siinä hän tulkitsee Troijan sotaa uudella tavalla taisteluksi taloudellisesta vallasta ja siirtymisestä matriarkaalisesta yhteiskunnasta patriarkaaliseen yhteiskuntaan. Teoksen Was bleibt, joka kertoo hänen elämästään Stasin valvonnassa, hän kirjoitti 1979, mutta se ilmestyi vasta 1990. Auf dem Weg nach Tabou (1995) sisältää esseitä, puheita ja kirjeitä, jotka on kirjoitettu neljänä Saksan yhdistymisen jälkeisenä vuotena. Hänen tuorein teoksensa Leibhaftig (2003) kertoo naisesta, joka taistelee elämästä ja kuolemasta 1980-luvun itäsaksalaisessa sairaalassa ja odottaa lääkettä Länsi-Saksasta. Hänen teostensa keskeisiä teemoja ovat saksalainen fasismi, inhimillisyys, feminismi ja itsensä löytäminen.lähde?
14 vuoteen ensimmäisessä teoksessaan Stadt der Engerl oder The Overcoat of Dr. Freud Wolf käsittelee Stasi-menneisyyttään. Teos on omaelämäkerrallinen romaani, jossa hän yhdistää tota ja tarua. Sen keskeinen kysymys on syyllisyys ja kuinka sen on voinut unohtaa. Arviot kirjasta ovat niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, mutta niiden kohde ei ole kirjailija vaan Wolfin luonne. Toisaalta sanotaan, että kirjasta tulee esiin "itsesääli ja hurskaus", toisaalta: "niin raikkaan itseironinen on Christa Wolf ollut tuskin koskaan ennen". Kriitikon mukaan itäsaksalaisten kirjailijoiden odotetaan Saksassa ansaitsevan pääsyn yhdistyneeseen Saksaan, mikä saa heidät kokemaan itsensä huonommiksi.[2]
Palkintoja muokkaa
- Heinrich Mann -palkinto 1963
- Georg Büchner -palkinnon 1980[3]
- Schillerin muistopalkinto 1983
- Nelly Sachs -palkinto 1999[3]
Lisäksi hän on saanut useita saksalaisia ja ulkomaisia palkintoja.
Suomennetut teokset muokkaa
- Jaettu taivas, 1966
- Erään naisen elämä, 1970
- Kassandra, 1985
- Häiriötapaus: Erään päivän uutisia. (Störfall, 1987.). Suomentanut Riitta Liimatainen. Helsinki: Naisten kulttuuriyhdistys, 1988. ISBN 951-95903-4-X.
- Kesänäytös, 1989
- Medeia, kertomus kuudelle äänelle, 2000
Lähteet muokkaa
- ↑ Schriftstellerin Christa Wolf ist tot
- ↑ Leena Becker: Christa Wolfin itsetutkiskelu kerää haukkuja ja kiitosta. Helsingin Sanomat, 20.6.2010, s. C 2. Helsinki: Sanoma.
- ↑ a b Wolf, Christa, Kirjasampo, viitattu 12.11.2021
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christa Wolf Wikimedia Commonsissa
- Christa Wolf: Biography at FemBio – Notable Women International (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- The quest for Christa Wolf haastattelu (englanniksi)