Choi Yong-kun
Choi Yong-kun (koreaksi 최용건; 1900 tai 1903 – 1976[1]) oli pohjoiskorealainen poliitikko ja sotilasjohtaja, joka toimi Pohjois-Korean ensimmäisenä puolustusministerinä ja asevoimien komentajana. Korean sodan aikana hän oli joukkojen varakomentaja Kim Il-sungin toimiessa ylikomentajana. Choi liittyi 1920-luvulla Japanin vastaisiin joukkoihin ja oli mukana sissisodassa vapauttaakseen Mantšukuon Japanin vallasta. Toisen maailmansodan jälkeen Choista tuli Kim Il-sungin jälkeen uuden Pohjois-Korena valtion kakkosmies, ja hänellä oli monia merkittäviä virkoja.
Nuoruudesta partisaanijoukkoihin muokkaa
Choi Yong-kun syntyi joko vuonna 1900 tai 1903 Pohjois-Pyeonganin maakunnassa.[1] Japani oli vuonna 1910 miehittänyt Korean,[2] ja neuvostoliittolaisten lähteiden mukaan Choi osallistui lukioaikanaan Japanin vastaiseen toimintaan. Hänet vangittiin ja tuomittiin 1921 kahdeksi vuodeksi vankeuteen.[3]
Choi muutti 1923 laittomasti Kiinaan ja liittyi 1926 Kiinan kommunistiseen puolueeseen.[3] Hän kävi Kiinassa Yunnanin sotilasakatemiaa ja taisteli 1930-luvulla Mantšuriassa.[1] Choi johti Japanin nukkevaltion Mantšukuon vastaista partisaaniyksikköä alueen pohjoisosissa. Samaan aikaan Kim Il-sungin johdossa oli toinen partisaaniyksikkö.[3]
Pohjois-Korean ylimpään johtoon muokkaa
Choi joutui kuitenkin pakenemaan 1941 Mantšukuosta Neuvostoliiton puolelle, ja hän palasi Koreaan toisen maailmansodan jälkeen. Choista tuli 1945 Korean demokraattisen puolueen puheenjohtaja, ja hän sai puolueen tukemaan vuoden 1946 maareformia, jossa rikkailta maanomistajilta jaattiin maa ilmaiseksi köyhille. Choista tuli lisäksi vuonna 1946 Pohjois-Korean väliaikaisen kansankomitean eli hallituksen poliisiosaston johtaja.[3]
Korean demokraattinen kansantasavalta perustettiin syyskuussa 1947, ja Choista tuli maan ensimmäinen puolustusministeri ja asevoimien komentaja.[3][1] Kun Pohjois-Korea hyökkäsi kesäkuussa 1950 yllättäen Etelä-Koreaan, Choista tuli vapautusarmeijan varakomentaja. Ylikomentajan tehtävä oli Kim Il-sungilla. Choi sai 1953 tehtäväkseen myös varapääministeriyden.[3] Hänet ylennettii samana vuonna uuteen sotilasarvoon, varamarsalkaksi.[1]
Korean työväenpuolueen kiinalaismieliset tahot hyökkäsivät 1956 Kim Il-sungin henkilökulttia vastaan. Choi tuki Kimiä, ja palkintona hänet tehtiin syyskuussa 1957 Korkeimman kansanneuvoston puhemiehistön puheenjohtaja. Choi valittiin 1961 työväenpuolueen keskuskomitean varapuheenjohtajaksi.[3]
Choilla oli merkittävä asema sekä kotimaassaan että diplomaattisissa suhteissa. Pohjois-Koreassa hän oli pitkään maan kakkosmies Kim Il-sungin jälkeen. Pohjois-Korea asettui 1962 Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon aikana selkeästi Kiinan puolelle, ja Choi teki virallisen valtiovierailun Kiinaan 1963 ja 1964. Choi vieraili marras-joulukuussa 1964 Algeriassa, Kambodžassa, Guineassa, Malissa ja Egyptissä saadakseen tukea Kiinan linjalle kommunistisessa liikkeessä.[3]
Choi vieraili yllättäen myös Neuvostoliitossa vuonna 1966 maan kommunistisen puolueen 23:nnessa kongressissa, missä hän piti myös onnittelupuheen.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Choe, Yong-gon (Choe Yong-geon) Wilson Center Digital Archive. Woodrow Wilson International Center for Scholars. Viitattu 7.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Erin Blakemore: How Japan Took Control of Korea History. 17.7.2023. A&E Television Networks. Viitattu 7.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Theodore H. E. Chen: The Men Around Kim Il Sung. Communist Affairs, 1966, 4. vsk, nro 3, s. 22–27. Wikipedia Library. Viitattu 7.11.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Choi Yong-kun Wikimedia Commonsissa
