Charles Pinckney
Charles Pinckney (26. lokakuuta 1757 Charleston, Etelä-Carolina – 29. lokakuuta 1824 Charleston, Etelä-Carolina)[1] oli yhdysvaltalainen poliitikko.
Pinckney valmistui lakimieheksi vuonna 1779. Yhdysvaltain vapaussodan aikana hän joutui olemaan brittien sotavankina. Vuosina 1784–1787 hän kuului konfederaation kongressiin, jossa hän esiintyi voimakkaasti uuden perustuslain säätämisen puolesta. Vuoden 1787 perustuslaillisessa konventissa Etelä-Carolinan edustajana toiminut Pinckney esitti perustuslaiksi yksityiskohtaisen suunnitelman, joka tunnetaan nimellä Pinckneyn suunnitelma. Siitä ei ole säilynyt alkuperäisiä luonnoksia, mutta sen on tiedetty sisältäneen monia sellaisia kohtia, jotka päätyivät myös lopulliseen Yhdysvaltain perustuslakiin.[1]
Pinckney toimi Etelä-Carolinan kuvernöörinä 1789–1792, 1796–1798 ja 1806–1808. Hän myös johti 1790 konventtia, joka laati osavaltiolle uuden perustuslain, ja kuului osavaltion kongressiin 1792–1796 ja 1810–1814 sekä liittovaltion senaattiin 1798–1801. Pinckney siirtyi 1791 federalisteista Thomas Jeffersonin republikaaneihin. Hän auttoi ratkaisevasti Jeffersonin valintaa presidentiksi vuoden 1800 vaaleissa kampanjoimalla hänen puolestaan Etelä-Carolinassa. Pinckney toimi 1801–1805 Yhdysvaltain lähettiläänä Espanjassa. Hän sai Espanjalta hyväksynnän Louisianan ostolle, mutta ei saanut Espanjaa myymään Floridaa Yhdysvalloille. Pinckney oli vielä Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä 1819–1821. Hän vastusti vuoden 1820 Missourin kompromissia, joka rajoitti orjuuden käyttöönottoa uusissa osavaltioissa.[1]
Poliitikko Charles Cotesworth Pinckney oli Charles Pinckneyn serkku.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Charles Pinckney (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.2.2014.