Charles Péguri (30. lokakuuta 1879 Marseille[1], Ranska1930) oli italialaista alkuperää oleva ranskalainen harmonikansoittaja ja säveltäjä. Häntä pidetään ranskalaisen musette-harmonikkamusiikin alkuunsaattajana ja kehittäjänä.[2][3]

Tausta muokkaa

Charles oli Italian Piemontesta 1872 Ranskaan muuttaneen harmonikanrakentaja Félix Pégurin vanhin poika. Marseillesta perhe muutti 1890 Pariisiin, jossa Félix avasi harmonikkaverstaan. Charlesin kaksi nuorempaa veljeä, Michel ja Louis, olivat myös harmonikansoittajia. Charles opetteli soittouransa ohessa myös harmonikanrakentajaksi.[3]

Ura muokkaa

Vuonna 1905 Pariisissa oli vastakkainasettelua säkkipillin soittajien ja harmonikansoittajien välillä. Péguri päätti kuitenkin esittäytyä kaupungin tanssisalien kuninkaalle Antoine Bouscatelille tämän ollessa esiintymässä omassa tanssisalissaan Chez Bouscatelissa. Kylmäkiskoisesta vastaanotosta huolimatta Péguri onnistui vakuuttamaan Bouscatelin soittotaidostaan, ja Bouscatel palkkasi Pégurin säestäjäkseen. Sota säkkipillien ja harmonikkojen välillä oli päättynyt, ja uusi musiikinlaji oli syntymässä.[3]

Bouscatel ennakoi harmonikan kasvavan suosion keskustellessaan orkesterinsa kampiliiran soittajan Baptisten kanssa: "Säkkipillini päivät ovat luetut, samoin sinun kampiliirasi. Hänen harmonikkansa ominaisuudet ovat loppumme. Harmonikka on taivaalta tipahtava ihme. Se on täysinäinen, se on kuuma, se on elävä. Ja tämä Paholaisen instrumentti on koko orkesteri! Tämä Saatanan soitin salpaa hengityksen. Kuule, mikä salaliitto se on Bouscatelia vastaan... Kun olen kuollut, ihmiset tulevat yhä tanssimaan Rue de Lappella."[3]

Yksityiselämä muokkaa

Charles Péguri avioitui Bouscatelin tyttären kanssa 27. toukokuuta 1913.[3]

Levytyksiä muokkaa

  • Charles Peguri. Compositions 1907-1930. (Fremeaux)

Lähteet muokkaa

  1. In general pagesperso-orange.fr. Viitattu 1.1.2009. (englanniksi)tarvitaan parempi lähde
  2. David Seubert: Charles Péguri - Piétro Excavated Shellac. 17.11.2008. Viitattu 1.1.2009. (englanniksi)tarvitaan parempi lähde
  3. a b c d e Michael Dregni: Django: The Life and Music of a Gypsy Legend, s. 20-21. Oxford University Press, 2004. ISBN 019516752X. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.1.2009). (englanniksi)