Charles Leconte de Lisle
Charles Marie René Leconte de Lisle (22. lokakuuta 1818 Saint-Paul, Île Bourbonn – 17. heinäkuuta 1894 Voisins, Ranska) oli ranskalainen runoilija, joka syntyi Intian valtameren Réunionin saarella Madagaskarin ja Intian puolivälissä.
| Charles Leconte de Lisle | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. lokakuuta 1818 Saint-Paul, Île Bourbonn |
| Kuollut | 17. heinäkuuta 1894 Voisins, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Pierre Gosset [1] |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aikakausi | 1800-luvun jälkipuoli |
 Nimikirjoitus |
|
| Muuta tietoa | |
|
Ranskan akatemian jäsen |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Leconte de Lisle sai erinomaisen kasvatuksen ja oli alussa Charles Fourier’n sosialististen unelmien haaveellinen kannattaja, mutta muuttui sittemmin niiden jyrkäksi vastustajaksi ja omaksui kreikkalaisen antiikin vaikutuksesta panteismin sävytteisen maailmankatsomuksen.[2]
Leconte de Lisle karkotti lyriikastaan tietoisesti hetken tunteikkaan mielenliikutuksen, sillä hänen käsityksensä mukaan se estää esittämästä havaittua tarkoin ja uskollisesti. Siksi hän aina pyrkii antamaan kuvaukselleen mahdollisimman ankarasti objektiivisen muodon kuin suinkin. Leconte de Lislen runoilijaluonteen perussävy on pessimistinen. Hän karttoi sisimmän elämänsä paljastamista yleisölle eikä siksi koskaan tullut suosituiksi. Leconte de Lislen ympärille kokoontui joukko innostuneita aateveljiä ja ihailijoita, jotka muodostivat parnassolaisten runoilijakoulun.[2]
Kokoelmassa Poëmes barbares (1862) on huomattavissa jälkiä tutustumisesta Kalevalaan[3]
Leconte de Lisle toi runouteen tieteen eli positivismin, mitä ei aikanaan hyväksytty. Hänen runonsa olivat aiheeltaan kreikkalaisia ja intialaisia, mutta joukossa on yksi suomalaisaiheinen, nimeltään "Runoia". Enemmälti kiinnostusta häneen heräsi vasta 1930-luvulta alkaen aina 1970-luvulle. Hän oli eksistentialismin edelläkävijänä. Hän käsitteli aiheitaan objektiivisesti ja etäännytti ne itsestään ja oli hyvin kurinalainen.[4]
Leconte de Lisle oli pessimisti, mutta ei runojensa kautta tuonut esiin ahdistuksensa perussyytä, ja häntä pidettiin omana aikanaan kylmänä, virtuoosina ja muotoon keskittyvänä runoilijana. Hän palvoi kauneutta, kuten häntä suomentanut Kaarlo Sarkiakin, joka on sanonut saaneensa häneltä paljon vaikutteita. Hän oli perehtynyt Intian uskontoihin ja piti ihmiselämää tragediana. Rakkaus on Leconte de Lislelle pelkkää harhaa, ja onnellisia ovat vain kuolleet. Mutta kauneus oli hänelle korkein idea, tosin Sarkian elämäkerran kirjoittanut Aune Hiisku sanoo, että jää hämäräksi, mitä kaikkea Leconte de Lislen kauneuden ideaan sisältyy.[4]
Leconte de Lisle arvosti runon musiikillisuutta ja melodisuutta, hän käytti sisäriimejä ja alkusointuja niitä luodakseen.[4]
Leconte de Lisle vaikutti hyvin merkittävästi Sarkiaan, mutta Sarkia ei kuitenkaan ollut hänen jäljittelijänsä. Heidän eronsa pessimismissä oli, että Sarkia ei etäännyttänyt aiheita itsestään, vaan kuvasi runoissaan omaa tuskaansa.[4]
Antiikin intohimoinen ihailija Leconte de Lisle käänsi ranskaksi Theokritosta ja Anakreonia, Homeroksen Iliadin ja Odysseian, Hesiodoksen, Aiskhyloksen, Sofokleen ja Horatiuksen teoksia.[2]
Leconte de Lisle valittiin 1886 Victor Hugon jälkeen Ranskan akatemian jäseneksi.[2]
Teokset muokkaa
- Poèmes antiques, 1852
- Poésies nouvelles, 1854
- Poèmes barbares, 1862
- Poèmes tragiques, 1884
- Poèmes et poésies, 1855
- Poésies complètes, 1858
- Poèmes tragiques, 1884
- Derniers Poèmes, 1895
- Premières Poésies et Lettres intimes, 1902
Suomennokset muokkaa
Leconte de Lislen runojen suomennoksia on julkaistu seuraavissa teoksissa:
- Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4 : Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY, 1934): ”Keskipäivä”, ”Norsut”, ”Putoavat tähdet”, ”Yön kylmä tuuli” (suomennokset Kaarlo Sarkia)
- Kaarlo Sarkia: Runot (6. p. WSOY 1954): ”Keskipäivä”, ”Norsut”, ”Putoavat tähdet”, ”Yön kylmä tuuli”
- Kaarlo Sarkia: Runot (12. p. WSOY 1991) : ”Keskipäivä”, ”Norsut”, ”Putoavat tähdet”, ”Yön kylmä tuuli”
- Tuhat laulujen vuotta : valikoima länsimaista lyriikkaa, vuoden 1957 laitos: ”Keskipäivä”, ”Norsut” (suomennokset Kaarlo Sarkia), vuoden 1974 laitos: ”Nasarealainen” (suomennos Aale Tynni)
Lähteet muokkaa
- Hiisku, Aune: Kaarlo Sarkia, uneksija - kilvoittelija, 1972 WSOY.
Viitteet muokkaa
- ↑ https://www.jstor.org/stable/3717097. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d Leconte de Lisle, Charles Marie, Tietosanakirja osa 5, palsta 711, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
- ↑ G. C., Leconte de Lisle, Valvoja 1909 s. 138 seur.
- ↑ a b c d Hiisku, 191-192
Aiheesta muualla muokkaa
Lisää luettavaa aiheesta Charles Leconte de Lisle on Wikiaineistossa- Projekt Gutenbergissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Leconte de Lisle Wikimedia Commonsissa
