Kaarle Emanuel I
Kaarle Emanuel I (ital. Carlo Emanuele, myös Emanuel Suuri; 12. tammikuuta 1562 – 26. heinäkuuta 1630) oli Savoijin herttua vuodesta 1580. Hän sai mainetta Savoijin valtaa ja asemaa vahvistaneena valtiomiehenä ja soturina.[1][2][3]
| Kaarle Emanuel I | |
|---|---|
.jpg) | |
| Savoijin herttua | |
| Valtakausi | 30. elokuuta 1580 – 26. heinäkuuta 1630 |
| Edeltäjä | Emanuel Filibert |
| Seuraaja | Viktor Amedeus I |
| Syntynyt |
12. tammikuuta 1562 Rivoli, Savoijin herttuakunta |
| Kuollut |
26. heinäkuuta 1630 (68 vuotta) Savigliano, Savoijin herttuakunta |
| Puoliso | Katariina Mikaela |
| Koko nimi | Carlo Emanuele |
| Suku | Savoiji |
| Isä | Emanuel Filibert |
| Äiti | Ranskan Margareeta |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Elämä ja ura muokkaa
Kaarle Emanuel tuli isänsä Emanuel Filibertin seuraajaksi vuonna 1580. Hän jatkoi isänsä politiikkaa, jossa hän hyödynsi Ranskan ja Espanjan kilpailua laajentaakseen valtakuntaansa. Hänen kolme tärkeintä tavoitettaan olivat Geneven, Saluzzon ja Monferraton valloittaminen. Saluzzon hän onnistui valloittamaan Ranskalta vuonna 1588. Hän sekaantui Ranskan uskonsotiin ja taisteli myös Bernin ja muiden sveitsiläisten kantonien kanssa, ja Ranskan Henrik III:n murhan jälkeen vuonna 1580 hän pyrki Ranskan valtaistuimelle. Vuonna 1590 hän lähetti sotajoukon Provenceen katolisen liigan puolesta, mutta vuoden 1593 rauha, jossa Henrik Navarralainen tunnustettiin Ranskan kuninkaaksi, päätti hänen pyrkimyksensä.[1]
Ranskan ja Espanjan välisessä sodassa Kaarle asettui jälkimmäisen puolelle vaihtelevalla menestyksellä. Lyonin rauhassa vuonna 1601 hän luopui lopulta kaikista Rhônejoen takaisista alueista, mutta Savoijin Saluzzon hallinta vahvistettiin sopimuksessa. Sitten hän suunnitteli uutta yritystä Geneveä vastaan, mutta hänen yrityksensä valloittaa kaupunki Espanjan avulla vuonna 1602 epäonnistui täydellisesti. Bruzolon sopimuksessa huhtikuussa 1610 Kaarle Emanuel liittoutui ranskalaisten kanssa Espanjan ja Itävallan Habsburgeja vastaan vastineeksi luvasta valloittaa Lombardia. Vaikka Henrik IV:n salamurha keskeytti tämän liiton, Kaarle Emanuel valtasi Mantovan herttuakunnalle vuodesta 1536 kuuluneen Monferraton herttuakunnan espanjalaisilta vuonna 1613 (Mantovan perimyssota (1613–1617)). Espanjalaiset tunkeutuivat herttuakuntaan Lombardian puolelta, ja vaikka Kaarle Emanuel kärsi useita tappioita, hän saavutti joitakin voittoja, mutta vuonna 1618 hän joutui luopumaan Monferratosta.[1][3][2]
Kolmikymmenvuotisessa sodassa Kaarle Emanuel tavoitteli saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunua vuonna 1619 mutta ilman menestystä. Vuonna 1628 hän oli liittoutunut Espanjan kanssa sodassa Ranskaa vastaan. Ranskalaiset hyökkäsivät herttuakuntaan ja valtasivat sen, eikä Espanja tullut apuun. Kaarle Emanuel taisteli epätoivoisesti mutta sairastui Saviglianossa ja kuoli vuonna 1630.[1]
Hänen seuraajakseen tuli hänen ja Espanjan infanta, prinsessa Catalina Micaelan (1567–1597) poika Viktor Amedeus I.[1] Puoliso Catalina Micaela oli Espanjan kuningas Filip II:n ja hänen kolmannen vaimonsa Elisabet Valois'n (1546–1568) nuorempi tytär.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Emanuel I Wikimedia Commonsissa
