Château Gaillard
Château Gaillard on nykyisin raunioina oleva keskiaikainen linnoitus, joka sijaitsee Les Andelysin kaupungin lähellä Euren departementissa, Normandian maakunnassa Ranskassa. Rauniot ovat Seine-joen alajuoksulla, 95 kilometriä luoteeseen Pariisista ja 40 kilometriä Rouenista. Samalla ne muodostavat palasen Ranskan historiaa sekoittaen yhteen Rikhard Leijonamielen, kirotut kuninkaat ja 800 vuotta tapahtumia tuolla Seinen rannalla.
Normandia 1100-luvun lopulla muokkaa
Englannin kuningas Rikhard I Leijonamieli, joka oli myös Normandian herttua ja nuoruudessaan Ranskan kuninkaan Filip II Augustuksen ystävä ja liittolainen, peri kruunun isältään Henrik II:ltä Englannin valtaistuimen ja siihen kuuluvat Ranskassa olevat läänitykset. Tämän jälkeen hän lähti kolmannelle ristiretkelle yhdessä Filip II:n kanssa. Tämän jälkeen heidän suhteensa katkesivat. Palattuaan takaisin ristiretkeltä Rikhard alkoi palauttaa menetettyjä asemiaan itäisissä läänityksissään, eritoten Normandian herttuakunnan itäosissa. Voitettuaan Ranskan kuninkaan joukot Vendômessa, hän käytti hyväkseen paavin vaatimaa välirauhaa ja toteutti projektinsa valtavasta linnoituksesta. Linnoituksen työt alkoivat vuonna 1196 ja päättyivät jo seuraavana vuonna.
Suunnaton linnoitusrakennelma muokkaa
Rikhard Leijonamielen puolustusrakennelmien kokonaisuus oli paljon laajempi ja merkittävämpi kuin se kokonaisuus, jonka me vielä tänään voimme nähdä raunioina. Puolustusjärjestelmän tarkoituksena oli mahdollistaa täydellinen Seinen sulkeminen liikenteeltä. Tasangolla olivat esimuurien kokonaisuus sekä vallihautojen ympäröimillä töyräillä esilinnakkeet. Joen rannassa olevassa soistuneessa laaksossa, kahden Andelysin linnoitetun kylän välisen maaston mitainen ympäristövallitus ja lopulta itse joessa, jossa oli linnoitettu saari sekä paksujen kettinkien muodostama esterakennelma, joka pystyi estämään kaiken liikenteen joella. Kaiken tämän keskellä kohosi juhlavana ja läpitunkemattomana tarkkailupisteenä itse Château-Galliardin linnake. Linnoitusjärjestelmän tehtävänä oli Seinen liikenteen valvonta sekä Normandian herttuakunnan pääkaupungin Rouenin suojelu.
Linnoituksen rakentaminen kalliolle kesti vajaat kaksi vuotta ja vuonna 1198 työt olivat valmiit. Linnoituksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita syyrialaisista linnoituksista, joihin Rikhard Leijonamieli tutustui tekemänsä ristiretken aikana. Arkkitehtuuri oli omana aikanaan erittäin modernia ja toimi luultavasti esikuvana monille vastaaville rakennelmille kaikkialla Euroopassa, jopa Suomeen rakennetulle Olavinlinnalle. Linnoituksen pyöreät ja kulmattomat muurit estivät ammusten suoran kosketuksen varsinaisiin sisämuureihin ja vartiotornissa oli perus- ja esimuuri, joka suojeli hyökkäyksiltä varsinaista vartiotornia.
Aikakauden aseiden kantaman lyhyyden tähden linnaketta ei rakennettu korkeammalle kukkulalle. Rikhard rakensi eritoten puolustusjärjestelmän Cléryn kummulle, jonka sijainti muutoin oli hänen tarkoituksiinsa erinomaisen sopiva. Linnoituksessa oli kolme 120 metrin (20 metriä Seinen pinnan alapuolelle) syvyistä kaivoa, jotka oli kaivettu kalkkikiveen. Lisäksi sen perustaan oli louhittu lukuisia kellareita tarvittaville elintarvikkeille. Näin linnoitus oli tarkoitettu kestämään myös pitkäaikaista piiritystä ja oli maineeltaan pitkälti valloittamaton.
Château Gaillardin piiritys muokkaa
Rikhard Leijonamielen kuoltua huhtikuussa 1199 tuli kuninkaaksi hänen nuorempi veljensä Juhana Maaton, josta tuli myös Normandian herttua. Juhana solmi Ranskan kanssa ns. Goulet'in rauhan 22. toukokuuta 1200. Rauha kuitenkin päättyi vuonna 1202 ja Ranskan Filip II hyökkäsi Normandiaan ja 6 000 sotilaan avulla hän piiritti Château gaillardin linnoituksen 10. elokuuta vuonna 1203. Sen jälkeen kun hän oli saanut haltuunsa saarella olevan linnoituksen ja esilinnoitusjärjestelmän, niin päätti ryhtyä taivuttamaan itse linnoitukseen siirtyneitä sotilaita ja muita asukkaita.
Linnoituksesta turvapaikan saaneet läheisen kylän vanhukset, naiset ja lapset poistettiin linnoituksesta joulukuussa. Linnoitus kesti kuitenkin urhollisesti hyökkääjien piirityksen ja linnoituksen useat tulipalot. Vasta kun kolme neljästä sotilaasta oli kuollut nälkään, päällikkö Roger de Lascy suostui antautumaan.
Linnoituksessa oleva armeija antautui 6. maaliskuuta vuonna 1204. Näin Filip II sai vapaan tien päättää voitokkaasti Normandian valloituksensa. Hän otti maakunnan kuninkaan suoraan hallintaan kesäkuussa 1204.
Linnoituksen kohtalo muokkaa
Kirotut kuninkaat muokkaa
Château Gaillardista tuli mielenkiintoinen historiallinen toimija 1300-luvun alun Ranskassa. Kuningas Filip IV Kaunis lopetti temppeliherrojen ritarikunnan ja sai itsensä sekä poikiensa osaksi kirouksen. Tämän kirouksen ja historiallisesti tapahtuneen Suoran Kapetinki-dynastin päättymisen myötä näitä neljää kuningasta kutsutaan "kirotuiksi kuninkaiksi" (ransk. les roi maudit).
Historiassa on lukuisia tarinoita, joiden todenperäisyyttä on vuosisatoja myöhemmin mahdoton saada selville. Erään tallaisen tarinan mukaan Château Gaillardin linnoituksen vartiotornin juurella, pohjoisella puolella, olevat portaat johtavat suureen maanalaiseen selliin, jossa olisi pidetty vangittuna Filip IV Kauniin miniää Margareeta Burgundilaista, joka oli aviorikoksesta syytetty Ludvig X Itsepäisen puoliso. Margareeta Burgundilainen toki suljettiin linnoitukseen 18. kesäkuuta 1314 ja hänet kuristettiin 15. elokuuta 1315 ja hänen ruumiinsa vietiin seuraavana yönä hevosten vetämänä Vernon fransiskaanien hautausmaalle. Tämän ns. Neslen tornin skandaalin seurauksena myös toinen Filip IV Kauniin miniä, Kaarle IV Kauniin puoliso Blanche, oli suljettuna Château Gaillardin linnoitukseen, mutta hän sai kuitenkin luvan vetäytyä loppuelämäkseen luostariin.
Filip V Pitkän puoliso Jeanne, oli myös aikansa suljettuna Dourdanin linnoituksen, mutta hänet vapautettiin ja hän olikin ainoa näistä kolmesta Filip IV Kauniin miniästä, josta tuli kuningatar vuonna 1316.
Satavuotinen sota muokkaa
Seuraava kuuluisa linnan asukas on satavuotisen sodan aikana mm. Navarran kuningas Kaarle Paha, Ludvig X Itsepäisen tyttären Navarran kuningattaren Johannan poika, on linnoituksessa vankina Ranskan kuninkaan Juhana II Hyvän määräyksestä. Kaarle kuitenkin pakenee sieltä 9. marraskuuta 1357.
Tämän pitkäkestoisen konfliktin aikana linna joutui useiden piiritysten kohteeksi. Vuonna 1417 se jpäätyi englantilaisten haltuun kuudentoista kuukauden piirityksen jälkeen, koska viimeinenkin köysi kaivosta tarvittavan veden nostamiseksi katkesi. Jeanne d'Arcin asetoveri La Hire hyökkäsi linnoitusta vastaan ja valtasi sen vuonna 1429, mutta jo seuraavana vuonna se palautui takaisin englantilaisille. Vuonna 1449 Kaarle VII Voittoisan joukot valtasivat linnakkeen Ranskalle satavuotisen sodan ollessa päättymisvaiheessa.
Nykyaika muokkaa
Uudelle ajalle tultaessa linnoitus piiritettiin viimeisen kerran. Piirittäjä oli Navarran kuningas Henrik, tuleva Ranskankuningas Henrik I:n. Tämän jälkeen kuninkaallisella määräyksellä linnoitus määrättiin tuhottavaksi ja muurit alas revittäviksi sekä rauniot annettaviksi paikallisille luostareille. Alasrepiminen keskeytettiin vuonna 1611, mutta se alkoi uudelleen kardinaali Richelieun määräyksestä.
Vuonna 1852 Château Gaillardin linnoitus luokiteltiin valtion toimesta historialliseksi monumentiksi ja sen suojeleminen aloitettiin. Nykyisin linnoitus on suosittu turistikohde ja sinne on rakennettu entisöityjä ja suojaisia tiloja matkailutarkoituksiin.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Château Gaillard Wikimedia Commonsissa
