Cecil Rhodes
Cecil John Rhodes (5. heinäkuuta 1853 Bishop’s Stortford, Hertfordshire – 26. maaliskuuta 1902 Muizenberg, Kapmaa[1]) oli eteläisessä Afrikassa vaikuttanut englantilainen liikemies ja Kapmaan pääministeri vuosina 1890−1896.
| Cecil Rhodes | |
|---|---|
 Rhodes noin vuonna 1900. |
|
| Kapmaan 7. pääministeri | |
| Monarkki | Viktoria |
| Edeltäjä | Gordon Sprigg |
| Seuraaja | Gordon Sprigg |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. heinäkuuta 1853 Bishop’s Stortford, Hertfordshire, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 26. maaliskuuta 1902 (48 vuotta) Muizenberg, Kapmaa |
| Ammatti | liikemies, poliitikko |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Rhodes oli brittiläisen imperiumin tärkeä laajentaja, ja timanttikaupalla rikastuneena hän käytti varallisuuttaan vahvistamaan brittien valtaa eteläisessä Afrikassa. Hänen perustamistaan ja hänen mukaansa nimetyistä Pohjois- ja Etelä-Rhodesiasta tuli itsenäistyttyään nykyiset Sambia ja Zimbabwe.[2] Rhodes osallistui myös Kairo–Kapkaupunki-rautatien rakennuttamiseen.[3]
Elämäkerta muokkaa
Cecil John Rhodes syntyi 5. heinäkuuta 1853 Bishop’s Stortfordissa Englannissa Francis William Rhodesin ja Louisa Peacockin viidentenä poikana perheeseen, johon syntyi yhteensä 12 lasta. Francis-isä oli Englannin kirkon pappi ja Bishop’s Stortfordin kirkkoherra. Rhodes oli jo lapsena erityisen kiinnostunut Rooman valtakuntaa käsittelevistä kirjoista.[4]
Valmistuttuaan koulusta Rhodes sairastui ja lähetettiin toipumaan veljensä Herbertin luo Nataliin Etelä-Afrikkaan. Hänellä uskottiin myös olevan siellä parempi tulevaisuus liike-elämässä kuin Englannissa. Rhodes saapui Durbaniin 17-vuotiaana syyskuussa 1870, sijoitti tädiltään saaman lainan Kimberleyn timanttikaivoksiin ja muutti veljensä puuvillafarmille Umkomaansjoen laaksoon Nataliin.[4]
Rhodes hoiti timanttikaivoksille lähteneen veljensä maatilaa yksin ja menestyi puuvillafarmarina. Vuotta myöhemmin hän liittyi veljensä seuraan Kimberleyn timanttikaivoksilla, missä hän johti kaivauksia veljensä valtauksella ja keinotteli hänen puolestaan.[4]
Vuonna 1872 Rhodesin veljekset tekivät matkan pohjoisen sisämaahan etsimään kultaa. Seuraavana vuonna Rhodes jätti timanttikaivauksensa liikekumppaninsa hoidettavaksi ja palasi Englantiin opiskelemaan. Hän kävi Oriel Collegea Oxfordissa ensin yhden vuoden ajan ja kolme vuotta myöhemmin toisenkin vuoden.[4]
Palattuaan Oxfordista Etelä-Afrikkaan Rhodes myi osan timanttikaivoksistaan ja osti De Beers -kaivoksen, josta hänen timanttiyhtiönsä vuonna 1888 otti nimensä. Yhtiöstä tuli Etelä-Afrikan suurin timanttikaivosten omistaja ja Rhodesista upporikas.[4]
Oxfordin-aikanaan Rhodesista oli tullut vankka brittiläisen imperiumin kannattaja, joka halusi yhdistää koko sivistymättömän maailman brittiläisen hallinnon alle. Rhodes oli vahvasti sitä mieltä, että englantilaiset olivat muita kansoja parempia johtamaan maailmaa. Hän kertoi elämäntehtävänsä olevan brittiläisen imperiumin puolustamisen ja laajentamisen, sillä brittiläinen imperiumi toi hänen mukaansa alamaisilleen turvan, vapauden, vaurauden, reilun pelin ja onnen. Hän väheksyi siirtomaiden alkuperäisasukkaita ja uskoi heidän hyötyvän suuresti anglosaksisesta vaikutuksesta. Rhodes haaveili Egyptistä Etelä-Afrikkaan ulottuvasta brittiläisten siirtomaiden katkeamattomasta ketjusta ja sen poikki kulkevasta Kairo–Kapkaupunki-rautatiestä.[4]
Rhodes edisti tavoitettaan brittiläisen imperiumin laajentamisesta eteläisessä Afrikassa määrätietoisesti ja tehokkaasti. Hänet tunnettiin hyvin kyvykkäänä, vakuuttavana ja aikaansaavana visionäärinä, mutta jotkut pitivät häntä samalla myös tunteettomana ja turmeltuneena.[4]
Rhodes asettui vuonna 1880 ehdolle Kapmaan parlamenttivaaleissa Barkley Westin vaalipiirissä. Hänet valittiin, ja hän jatkoi saman vaalipiirin edustajana elämänsä loppuun asti. Parlamentaarikkona Rhodes taivutteli Britannian perustamaan Betšuanamaan protektoraatin Kapmaan pohjoispuolelle.[4]
Vuonna 1888 Rhodes käänsi katseensa Betšuanamaan pohjoispuolelle Matabelemaahan ja Mashonamaahan. Rhodesille alue oli tärkeä sekä imperiumin laajentamiseksi että alueella oletettavasti olevan kullankin vuoksi. Hän onnistuikin jälleen vakuuttamaan Britannian imperiuminsa laajentamisen tarpeesta, ja alueesta tuli rauhansopimuksen kautta löyhästi Britannian protektoraatti. Tämä ei riittänyt Rhodesille, joten hän perusti kaupallis-poliittisen British South Africa Company (BSAC) -yhtiön, jonka tarkoitus oli edistää brittiläisten etuja taloudellisten resurssien hyödyntämisen ja poliittisen vallan kautta. Hän solmi paikallisen kuninkaan kanssa kaivossopimuksen ja sai suojelua vastaan yksinoikeudet kaivostoimintaan alueella sekä oikeudet toimia Britannian edustajana. BSAC oli näin saanut oikeudet omiin poliisivoimiin, teiden ja rautateiden rakentamiseen, kaivostoimintaan, asutukseen ja taloudellisten instituuttien perustamiseen. Rhodes sai briteiltä myös oikeudet hallita niitä alueita, joita afrikkalaiset eivät itse asuttaneet.[4]
Rhodes toi Matabelemaahan ja Mashonamaahan kaivosmiehiä ja näiden turvaksi suuret joukot aseistettuja miehiä, jotka miehittivät koko Mashonamaan ilman vastarintaa. Koska alueelta ei löytynyt kultaa, kaivosmiehistä tuli uudisasukkaita ja maanviljelijöitä. Pyrkimykset valloittaa Matabelemaa johtivat sotaan kuningas Lobengulan ndebelejoukkojen kanssa. Rhodesin palkkasoturit voittivat helposti, ja valloitetut maat nimettiin vuonna 1890 Etelä- ja Pohjois-Rhodesiaksi, nykyisiltä nimiltään Zimbabwe ja Sambia.[4]
Rhodesista tuli vuonna 1890 Kapmaan pääministeri. Valtakaudellaan Rhodes muun muassa toimeenpani Glen Grey Actin, jossa alkuperäisasukkaat alennettiin oikeuksiltaan rajoitetuksi yhteiskuntaluokaksi apartheid-rotuerottelujärjestelmän ensivaiheena.[4]
Rhodesista oli vuonna 1895 tullut brittiläisen eteläisen Afrikan kaikkien kolmen siirtomaan valtias, ja hän hallitsi myös timanttien ja kullan maailmankauppaa. Rhodes yritti syrjäyttää myös buurien hallitseman Transvaalin hallituksen, mutta hänen tukemansa hyökkäys ja vallankumousyritys epäonnistui. Epäonnistumisen johdosta Rhodes joutui tammikuussa 1896 eroamaan Kapmaan pääministerin paikalta ja BSAC:n johdosta.[4]
Talvella 1896 Rhodes kävi siirtomaahallinnon edustajana kukistamassa julmasti šonien ja ndebelejen kapinan Etelä-Rhodesiassa. Sen jälkeen Rhodes jatkoi suunnittelemansa rautatien rakentamista. Hän oli sairastellut joidenkin vuosien ajan, ja hän kuoli 26. maaliskuuta 1902 Muizenbergissa. Hänet haudattiin Matopos-kukkuloille Rhodesiaan.[4]
Rhodes ei ollut naimisissa, eikä hänellä ollut lapsia.[4]
Jälkimaine muokkaa
Rhodesin toiminnalla oli pysyvä vaikutus eteläiseen Afrikkaan ja sen asukkaisiin. Häntä on syytetty alkuperäisasukkaiden maanomistusoikeuksien sivuuttamisesta ja laittomien sopimusten solmimisesta afrikkalaisten päälliköiden kanssa. Hän ei myöskään kunnioittanut eurooppalaisten siirtomaavaltojen vetämiä rajoja, mikä nostatti Britannian ulkoministeriön vastustuksen. Jotkin Rhodesin pääministeriaikana säädetyt lait on nähty myöhemmän apartheid-politiikan perustana.[5] Rhodes kolonisoi Zimbabwen voimalla, ja hänen johtamansa BSAC syyllistyi useisiin murhiin ja muihin väkivaltatekoihin alkuperäisasukkaita kohtaan. Tästä häntä arvosteltiin jo omana aikanaan Britannian lehdistössä.[6]
Rhodesin jättämillä kuudella miljoonalla punnalla perustettiin säätiö, joka jakaa vuosittain Rhodes-stipendejä 90 ulkomaalaiselle opiskelijalle kustantamaan heidän opintonsa Oxfordin yliopistossa kahden vuoden ajan.[7] Koska Rhodesin testamentissa kiellettiin rotusyrjintä stipendien myöntämisessä, moni ei-valkoinenkin opiskelija on hyötynyt säätiön stipendeistä.[5]
Oxfordin yliopiston Oriel Collegea vaadittiin 2010-luvulla poistamaan maillaan sijaitseva Rhodesin patsas sen jälkeen, kun vastaava patsas oli saatu edellisenä vuonna poistettua Kapkaupungin yliopistosta. College päätti kuitenkin säilyttää patsaan, koska se on muistutus historian monimutkaisuudesta ja kolonialismin perinnöstä.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 7. Palsta 457. Helsinki: Otava, 1964.
- ↑ Gore, Alex & Maclean, Stewart: Mugabe loyalists demand body of colonialist Cecil Rhodes be exhumed and sent back to Britain Daily Mail. 22.2.2012. Viitattu 20.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Rhode’s Dream Is Fast Coming True The New York Times. 8.3.1908. Viitattu 20.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Cecil John Rhodes South African History Online. 3.9.2019. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Christopher Montague Woodhouse: Cecil Rhodes: Legacy Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.11.2023.
- ↑ William Beinart: Cecil Rhodes: Racial Segregation in the Cape Colony and Violence in Zimbabwe Oriel College, University of Oxford. Viitattu 23.11.2023.
- ↑ Rhodes Scholarship CBSE Guess. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Brittiylivaltaa kannattaneen Rhodesin patsas pysyy Oxfordissa Iltalehti. 29.1.2016. Viitattu 23.11.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cecil Rhodes Wikimedia Commonsissa
- Teljo, J.: ”Hallitse Britannia”: Cecil Rhodesin, Etelä-Afrikan valloittajan elämänvaiheet. Hakkapeliitta, 19.9.1933, nro 38, s. 13. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 18.11.2023.