Cecil Aronowitz
Cecil Aronowitz (4. maaliskuuta 1916 – 7. syyskuuta 1978) oli brittiläinen alttoviulisti. Hän syntyi Etelä-Afrikassa venäläiselle ja liettualaiselle vanhemmalle. Hän oli perheen kolmesta lapsesta nuorin; myös muut lapset olivat musikaalisia, ja kaikki heistä pääsi Englantiin opiskelemaan. Vuonna 1935 Aronowitz aloitti viulunsoiton opintonsa Achille Rivarden johdolla Royal College of Musicissa. Vuonna 1939 sota keskeytti opinnot. Palattuaan sodan jälkeen Royal College of Musiciin Aronowitz päätti omistautua alttoviululle. Vuonna 1947 hänelle myönnettiin Cobbett-palkinto kamarimusiikista.[1]
Vuonna 1948 Aronowitz lähti opinahjostaan ja ryhtyi luomaan laajamittaista uraa kamarimusiikin parissa. Hän oli mukana perustamassa Musica da Cameraa, Melos Ensembleä ja Pro Arte -pianokvartettia. Lisäksi hän osallistui toisen alttoviulistin ominaisuudessa Amadeus Quartetin toimintaan ja esiintyi Yehudi Menuhinin kanssa. Hän teki pitkään yhteistyötä Benjamin Brittenin kanssa ja soitti English Chamber Orchestrassa sekä London Mozart Playersissa. Aronowitz toimi vuosikymmenten ajan opettajana Royal College of Musicissa. Hän kuoli 62-vuotiaana saatuaan aivoverenkiertohäiriön esiintymisen aikana.[1]
Brittiläiset järjestävät Aronowitzin mukaan nimettyä kansainvälistä alttoviulukilpailua.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b British Viola Society: Cecil Aronowitz: reminiscences (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ British Viola Society: Cecil Aronowitz International Viola Competition 2017 (Arkistoitu – Internet Archive)