Carnacin menhirit
Carnacin menhirit ovat esihistoriallisina aikoina pystytettyjä suuria kiviä. Ne sijaitsevat Pohjois-Ranskassa Bretagnen eteläosassa melko lähellä merta. Tämän tyyppisiä suuria kiviä sanotaan megaliiteiksi. Kivirivistöjä on Carnacin ympäristössä neljässä paikassa: Le Ménecissä, Kermariossa, Kerlescanissa ja Le Petit Ménecissä, kaikki ne ovat luultavasti olleet liitettyjä kokonaisuudeksi.[1] Monet kivistä ovat suunnattuja siten, että niillä on tähtitieteellistä merkitystä.[1]
| Carnacin menhirit | |
|---|---|
| Alignements de Carnac | |
 |
|
| Sijainti | |
  Carnacin menhirit |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio |
 Ranska |
| Paikkakunta | Carnac |
| Aiheesta muualla | |
Suurin megaliittiryhmä näistä kylistä on Le Ménecissä. Siellä on ellipsin muotoinen kivikehä, jossa on 70 kappaletta 1,2 metrin korkuisia kiviä ja kehän halkaisija on sata metriä.[1] Kylän kivirivistöissä on enemmän kiviä. Koilliseen päin kaartavia 800 metrin pituisia pystykivirivejä on 11 ja niissä on yhteensä 1 099 kappaletta loppua kohden mataloituvaa kiveä (korkeus 0,9–3,2 metriä).[1]
Kermarion kivistä suurimmat ovat seitsemän metrin korkuisia ja nekin pienenevät kohti 1 200 metrin mittaisen rivistön päätä.[1] Kerlescanin lähellä on 13 yhdensuuntaista 540 kivestä koostuvaa riviä ja niiden lähellä melkein neliskulmainen kivikehä.[1] Petit Ménecin rivi sisältää vain 100 kiveä ja se on joskus ehkä ollut yhdistettynä Kerlescanin kiviin.[1]
Carnacin lähellä on myös hautana käytetty maakumpu. Se on rakennettu 4700 eaa. ja on Euroopan vanhin rakennus.[1] Sen sisäänkäynti osoittaa talvipäivänseisauksen auringonnousun suuntaan.[1] Seudulla on kuitenkin myös useampia hautakumpuja.
Seudun kansanperinteen mukaan kivirivit ovat alueen suojeluspyhimyksen Cornélyn kivettämiä roomalaisia sotilaita.[1] Maanviljelijät tuovat edelleen karjansa pyhimyksen siunattavaksi kirkolle ja tämä perinne saattaa olla jatkoa muinaiselle karjakultille, josta on tehty myös arkeologisia löytöjä.[1]
Kivirivit, maakummut ja yksittäiset megaliitit ovat ehkä pystytetty auringon, kuun ja tähtien liikkeiden kartoittamiseksi ja mittaamiseksi. Alueen pystykivikokonaisuus on mahdollisesti suunniteltu tähtitieteellisistä syistä, erityisesti kuun tarkkailua varten.[1] Kivirivit muodostavat sitten keskenään tähtitieteelliset tähtäyslinjat. Kivirivejä on voitu käyttää suoran havainnoimisen sijaan apuna laskelmissa, koska ne muodostavat eräänlaisen "megaliittimillimetripaperin" huolimatta siitä, että osa kivistä on välillä pystytetty uudestaan.[1]
Carnacin pystykivet muodostavat miljöön Mika Waltarin pienoisromaanissa Fine van Brooklyn.
