Carlo von Erlanger
Vapaaherra Carlo von Erlanger (5. syyskuuta 1872 Nieder-Ingelheim – 4. syyskuuta 1904 Salzburg) oli saksalainen tutkimusmatkailija ja lintutieteilijä.
Erlanger oli vapaaherra Wilhelm von Erlangerin ja puolisonsa Karoline Bernusin nuorin poika. Vuonna 1891 hän opiskeli lintutiedettä Lausannen yliopistossa. Näihin aikoihin teki lyhyen tutkimusmatkan Pohjois-Afrikkaan Tunisiaan, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan Cambridgessä ja Berliinissä.
Talvella 1896–1897 Erlanger alkoi suunnitella tutkimusretkeä Pohjois-Afrikkaan. Retki toteutui 1899–1901, ja se suuntautui Somaliaan ja muualle Itä-Afrikkaan. Oskar Neumannin (1867–1946) kanssa tehty matka kesti runsaan vuoden. He asuivat Addis Abebassa, Zeylassa ja Hararissa ja kävivät muun muassa oromokansan luona. Matkalla Erlanger keräsi yli 20 000 hyönteistä, noin 10 000 linnunnahkaa ynnä muita eläimiä, ja matkasi 2 700 kilometriä.[1]
Erlanger nimesi ja kuvaili muutamia lintulajeja ja -alalajeja, muun muassa kultarusopyrstön ja somalianturturikyyhkyn sekä aavikkovarpusen alalajin saharae (1899). Hänen kunniakseen on nimetty Calandrella erlangeri (Neumann, 1906), joka usein luetaan etiopianhietakiurun (Calandrella blanfordi) alalajiksi, sekä sammakkolaji Ptychadena erlangeri (Ernst Ahl, 1924).
Erlanger kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1904.
Lähteet muokkaa
- ↑ Familie von Erlanger Arkistoitu 8.9.2007. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)