Carl Fredrik Ridderstad
Carl Fredrik Ridderstad (18. lokakuuta 1807 Riddersholm, Roslagen, Ruotsi – 12. elokuuta 1886 Linköping, Ruotsi) oli ruotsalainen toimittaja, romaanikirjailija ja runoilija.[1]
| Carl Fredrik Ridderstad | |
|---|---|
 Carl Fredrik Ridderstad |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. lokakuuta 1807 Riddersholm, Roslagen, Ruotsi |
| Kuollut | 12. elokuuta 1886 (78 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ridderstad valmistui 1821 kadetiksi Karlbergista, jossa hänen runoilijankykynsä pani merkille silloinen lehtori A. A. Grafström. Mentyään vänrikiksi Hälsingen rykmenttiin hän julkaisi useita runoteoksia, osittain kalentereissa, osittain omia nimimerkillä Rdd, kuten Tidsrunor (1831), Tids- ja krigsbilder (1837) Ungdomsbilder (1838), joissa nuori runoilija tulkitsi uutta heinäkuun vallankumouksen jälkeistä aikaa. Hän ja norjalainen runoilija Henrik Wergeland olivat veriveljiä. Hän sai 1839 ylennyksen luutnantiksi mutta erosi jo 1840 keskittyäkseen yksinomaan kirjoittamiseen. Samana vuonna hän julkaisi Norrtäljessä yhdessä Oscar Patric Sturzen-Beckerin kanssa lehteä Tidning för Stockholms län mutta muutti jo syksyllä toimintansa Linköpingiin, jossa hänestä tuli Östgötha correspondentenin toinen julkaisija Henrik Bernhard Palmærin kanssa, joka ei kuitenkaan enää jaksanut jatkaa toimitustyötä. Ridderstad puolusti alkuun innokkaasti maaseutulehdistön itsenäisyyttä suhteessa Aftonbladetiin.[1]
Ridderstad osallistui ritarikunnan ja aatelin jäsenenä valtiopäiville useina vuosina, oli Östergötlandin uudistusseuran jäsen yleisissä uudistuskokouksissa Örebrossa 1849–1850, porvarissäädyn valtiopäivämies 1859, ja hän oli ensimmäisiä aatelisia säädyssä, myöhemmin myös vuosina 1862-65, ja edusti toisessa kamarissa 1867-69. Ridderstad kuului liberaaliin siipeen mutta hänen asemansa ei ollut merkittävä säädyssä eikä kamarissa. Toisin kuin vanhat liberaalit yleensä, hän kannatti Landtmannapartietia. Elämänsä loppupuolella Ridderstad kääntyi konservatiiviksi.[1]
Lehtityön ohella Ridderstad jatkoi omaa kirjallista työtään aika laajasti. Runojen ohella hän kirjoitti pikku näytelmiä. Laajempia näytelmiä ovat Karl IX (1847) ja Syskonen eller Hattarnes ja mössornas strid (1848; painettu 1849), monologi Carl XII (1848) sekä kaksinäytöksinen komedia Allas onkel (1848). Näytelmät ovat kuitenkin jääneet unohduksiin, ja suositumpi Ridderstad on ollut romaaniensa ansiosta. Hän kirjoitti historialliset romaanit Svarta handen (1848), jonka sankarina on Axel von Fersen nuorempi, Drabanten (1850) ja Fursten (1852), jotka kumpikin käsittelevät Kustaa III:n jälkeistä aikaa, sekä Drottning Lovisa Ulrikas hof (1855–1856), jonka keskeisenä aiheena ovat vuoden 1756 tapahtumat. Ne on kirjoitettu eloisasti ja ne pitävät yleisön huomion hereillä, ja Ridderstadin rohkea mielikuvitus ei sulje pois historiallista uskottavuutta.[1]
Ridderstad sai vaikutteita Eugène Suelta ja kirjoitti hänen tyyliään jäljitellen sensaatiomaisen Samvetet eller Stockholmsmysterier (31851) ja Fader och son (1852–1853). Kootut teokset ilmestyivät 1877–1881. Kootut runot hän oli julkaissut jo aiemmin 1856–1862. Historiallisia muistiinmerkintöjä ovat teokset Gömdt är icke glömdt (1846–1853) ja Minnen från äldre ja nyare tider (1854–1856). Omia muistelmiaan hän julkaisi teoksessa Regnbågen (1882–1883). Niitä vaivaa liika monisanaisuus ja vanhanaikainen kielenkäyttö.[1]