Caravaggio

Caravaggio (29. syyskuuta 1571 Milano – 18. heinäkuuta 1610 Porto Ercole; oikealta nimeltään Michelangelo Merisi da Caravaggio; hänestä käytetään hänen kotikylänsä nimeä) oli italialainen taidemaalari barokin ajalta. Hän maalasi dramaattisia, isokokoisia töitä pyhimyksistä ja muista uskonnollisista aiheista. Hänen tummasävyisissä töissään on erityisen mestarillista valon ja varjon käyttö chiaroscurolla sekä ihmisen ihon ja lihaksiston kuvaaminen.

Michelangelo Merisi da Caravaggio
Ottavio Leonin piirros Caravaggiosta, noin 1621.
Henkilötiedot
Syntynyt	29. syyskuuta 1571 Milano, Lombardia
Kuollut	18. heinäkuuta 1610 (38 vuotta) Porto Ercole, Toscana
Kansalaisuus	Italia
Taiteilija
Ala	taidemaalari
Taidesuuntaus	barokki
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä

Nuoruus

Caravaggio syntyi vuonna 1571 Milanossa. Hänen isänsä Fermo Merisi oli Caravaggion markiisin arkkitehti ja tilanhoitaja. Hänen äitinsä Lucia Aratori oli syntynyt vauraaseen perheeseen. Caravaggion vanhemmilla oli hyvät välit Sforzan ja Colonnan hallitsijasukujen kanssa.^lähde?

Vuonna 1576 Milanoon levisi ruttoepidemia, jota perhe pakeni Caravaggioon Bergamon liepeille. Sittemmin Caravaggio tunnettiin kaupungin nimellä. Vuonna 1577 Caravaggion isä kuoli ja hänen äitinsä jäi lastensa yksinhuoltajaksi kuolemaansa saakka vuonna 1584. Caravaggio aloitti opintonsa taidemaalariksi samana vuonna kuin hänen äitinsä kuoli. Hänen opettajansa oli milanolainen taidemaalari Simone Peterzano, joka itse oli ollut venetsialaisen Tizianin oppilas. Peterzanon opissa Caravaggio tutustui Lombardian renessanssiajan taiteeseen, joka oli lähempänä saksalaista naturalismia kuin roomalaista manierismia.^lähde?

Rooma

Vuonna 1592 Caravaggio lähti Milanosta Roomaan, sillä hän oli osallistunut riitoihin ja tappeluihin. Hän saapui Roomaan kodittomana ja rahattomana, mutta hän pääsi töihin paavi Klemens VIII:n hovimaalarin Giuseppe Cesarin oppilaaksi maalaten kukkia ja hedelmiä. Cesarin ateljeessa työskennellessään Caravaggio maalasi muun muassa ensimmäisen teoksensa Hedelmää kuorivan pojan, Pojan ja hedelmäkorin ja Nuoren sairaan Bacchuksen.^lähde?

Caravaggio lähti Cesarin ateljeesta vuonna 1595 ja tutustui kardinaali Francesco Maria del Monteen, josta tuli hänen mesenaattinsa. Del Monte ihastui Caravaggion maalauksiin, kuten Ennustajaan ja Korttihuijareihin, jotka edustivat roomalaisessa taiteessa aiemmin vierasta realismia. Korttihuijarit oli Caravaggion uran virstanpylväs, josta on tehty viisikymmentä kopiota. Caravaggion ystäviin kuuluivat maalari Prospero Orsi, arkkitehti Onorio Longhi ja sisilialainen taiteilija Mario Minniti. Minniti oli mallina Caravaggion maalauksissa, esimerkiksi teoksissa Poika ja hedelmäkori ja Liskon puraisema poika. Caravaggio maalasi Del Montelle lisää jokapäiväisten aiheiden maalauksia, kuten Muusikot, Luutunsoittaja, Bacchus ja Liskon puraisema poika. Hän siirtyi tekemään maalauksia Raamatun aiheista, joista ensimmäinen oli Katuva Magdaleena. Jatkossa hän maalasi myös uskonnolliset teokset Pyhä Franciskus ekstaasissa, Lepohetki pakomatkalla Egyptiin, Pyhä Katariina Aleksandrialainen, Isaakin uhraus, Martta ja Maria Magdaleena ja Judit leikkaa Holoferneen pään irti.^lähde?

Matteuksen kutsuminen, 1600.

Vuonna 1599 Caravaggio sai del Monten avulla työksi maalata kolme apostoli Matteusta esittävää maalausta San Luigi dei Francesin kirkon Contrarelli-kappeliin. Kaksi ensimmäistä teosta, Matteuksen marttyyrikuolema ja Matteuksen kutsuminen, olivat sensaatio Roomassa. Caravaggiolta tilattiin enemmän uskonnollisia töitä, mutta hänen maalaustensa väkivalta, kidutus ja kuolema olivat sen ajan ihmisistä rahvaanomaista. Caravaggion luonnonmukaiset maalaukset poikkesivat suuresti Michelangelon klassisesta idealismista, johon roomalaiset olivat mieltyneet. Hänen töitään syytettiin myös kristillisyyden pilkkaamisesta. Paavalin kääntymys närkästytti erästä Santa Maria del Popolon viranomaista, jonka mielestä Caravaggio oli maalannut hevosen Paavalia keskeisemmälle paikalle. Madonna ja käärme maalattiin Pietarinkirkon sivualttarille, mutta se otettiin pois jo kahden päivän kuluttua ja siirrettiin Sant'Anna dei Palafrenierin kirkkoon, koska maalausta pidettiin herjaavana. Lakimies Laerzio Albertin Santa Maria della Scalan kirkkoon tilaama Neitsyen kuolema herätti suurta pahennusta. Caravaggion aikalainen Luigi Mancini kirjoitti, että Caravaggio oli ottanut Neitsyt Marian malliksi kuolleen prostituoidun, joka oli hukkunut Tiberiin. Toinen aikalainen Giovanni Baglioni puolestaan esitti, että skandaalin syy oli Marian paljaat jalat. Silti Peter Paul Rubens ylisti Neitsyen kuolemaa Caravaggion mestariteokseksi ja sai mesenaattinsa, Mantovan herttuan Vincenzo Conzagan ostamaan sen vuonna 1607.^lähde?

Napoli, Malta ja Sisilia

Johannes Kastajan mestaus, 1608.

Caravaggio joutui usein katutappeluihin, mistä johtuen hänen nimensä päätyi 1600-luvun alussa Rooman poliisin merkintöihin. 29. toukokuuta 1606 Caravaggio tappoi kaksintaistelussa nuoren miehen nimeltä Ranuccio Tomassoni. Kaksintaistelua edelsi Caravaggion ja Tomassonin välinen kärhämä. Yhteenotolle on esitetty monia eri syitä, kuten riita prostituoidusta, uhkapelistä tai pallopelistä. Del Monte ei voinut enää suojella Caravaggioa Rooman viranomaisilta, jotka halusivat saada hänet oikeuden eteen. Caravaggio kuitenkin pakeni Roomasta Napoliin, jossa häntä suojeli Colonnan suku. Napolissa Caravaggio työsti kirkkoihin maalauksia ennen kuin hän purjehti Maltalle. Hän toivoi saavansa töitä Maltan ritarikunnan suurmestarilta Alof de Wignacourtilta. Wignacourt löi Caravaggion ritariksi ja nimitti hänet Maltan ritarikunnan viralliseksi maalariksi. Caravaggio maalasi Maltan ritarikunnalle uransa suurikokoisimman maalauksen Johannes Kastajan mestauksen, joka oli myös hänen ainoa teoksensa, johon Caravaggio laittoi allekirjoituksensa. Vuoden 1608 elokuussa Caravaggio kuitenkin pidätettiin ja vangittiin syytettynä pahoinpitelystä. Hänet erotettiin Maltan ritarikunnasta ja hän pakeni Maltalta.^lähde?

Caravaggio matkusti Sisiliaan, jossa hänen vanha ystävänsä Mario Minniti asui perheensä kanssa Syrakusassa. Caravaggio sai Syrakusassa ja Messinassa arvovaltaisia ja hyvin maksettuja tilauksia, mutta hän lähti Sisiliasta vain yhdeksän kuukauden oleskelun jälkeen. Hän palasi Napoliin Colonnojen luokse. Napolissa Caravaggion kimppuun hyökättiin ja hänen kasvonsa haavoittuivat. Hän maalasi Salome Johannes Kastajan pää käsissään ja lähetti sen de Vignacourtille anteeksipyynnöksi, jotta hän voisi palata Maltalle. Caravaggio maalasi teoksen Pyhä Franciskus meditoi, joka on Carpineto Romanon Pyhän Pietarin kirkossa. Kopio maalauksesta on Chiesa di Santa Maria Immacolata a via Veneton kirkossa Roomassa. Sitä luultiin aiemmin Caravaggion maalaukseksi, mutta teosten restauroinnissa se paljastui kopioksi, jonka tekijä on oletettavasti Bartolomeo Manfredi.

Caravaggio maalasi Daavid ja Goljatin pään^selvennä kardinaali Scipione Borgheselle, joka oli paavi Paavali V:n sukulaispoika. Borghese oli Euroopan suurimpia taiteenkerääjiä, joka keräsi Caravaggion töiden lisäksi Tizianin, Rafaelin ja Gian Lorenzo Berninin teoksia. Caravaggio toivoi Borghesen kautta Paavali V:n kutsuvan hänet takaisin Roomaan. Vuonna 1610 hän sai tietää, että hänelle Roomassa langetettu kuolemantuomio oli kumottu. Hänen viimeiseksi maalauksekseen jäi Pyhän Ursulan marttyyrikuolema. Caravaggio aikoi palata Roomaan, mutta hän kuoli kuumeeseen kesken matkan Porto Ercolessa Toscanassa.^lähde?

Vuonna 2010 tutkijat löysivät Caravaggion luut, jotka tunnistettiin DNA-kartoituksella ja hiiliajoituksella.

Jälkimaine

Caravaggion Matteus-aiheiset maalaukset Contarelli-kappelissa innoittivat uraansa aloittavia roomalaisia taidemaalareita. Ensimmäisiä Caravaggion seuraajia olivat Orazio Gentileschi ja Giovanni Baglione. Gentileschi oli Caravaggioa vanhempi, mutta hän päätyi Englannin kuningas Kaarle I:n hovimaalariksi. Hänen tyttärestään Artemisia Gentileschista tuli yksi ensimmäisistä naispuolisista taidemaalareista, jotka maalasivat historiallisia ja uskonnollisia maalauksia ajalla, jolloin niiden kaltaisten herooisten teemojen katsottiin olevan naisten ulottumattomissa. Sen sijaan Baglionea Caravaggio syytti maalaustensa tyylin ja aiheiden plagioinnista. Vuonna 1603 Baglione haastoi Caravaggion kunnianloukkauksesta oikeudenkäyntiin, jossa Caravaggio todettiin syylliseksi ja vangittiin kahdeksi viikoksi. Caravaggion kuoltua Baglione kuitenkin kirjoitti hänen ensimmäisen elämäkertansa. Myöhemmin Caravaggioa seurasivat Carlo Saraceni, Bartolomeo Manfredi ja Orazio Borgianni. Napolissa Caravaggio innoitti Battistello Caraccioloa ja Carlo Sellitoa. Caravaggion teoksista ottivat oppia myös 1620-luvulla Utrechtin alankomaalaiset taidemaalarit, mukaan lukien Hendrick ter Bruggen, Gerard van Honthorst, Andries Both ja Dirck van Baburen.^lähde?

Italialainen taidehistorioitsija Roberto Longhi piti Caravaggioa yhtenä suurimmissa länsimaalaisista taidemaalareista. Hän kirjoitti Caravaggion perinnöstä: "Ribera, Vermeer, La Tour ja Rembrandt eivät olisi olleet olemassa ilman häntä. Ja Delacroix’n, Courbet’n ja Manet’n taide olisi ollut tyystin erilaista."

Caravaggio ja Suomi

Taidemaalari Antero Kahila on maalannut rekonstruktion Caravaggion maalauksesta Pyhä Matteus ja enkeli. Alkuperäisteos tuhoutui toisen maailmansota aikana, kun liittoutuneiden ilmapommitus Berliiniin sytytti tulipalon Bode-museossa (silloinen Kaiser-Friedrich-museo). Mustavalkoisten valokuvien ja taustatutkimusten perusteella toteutettu rekonstruktio valmistui vuonna 2008. Se oli esillä Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyssä, jossa oli mukana työhön liittyvää materiaalia.

Caravaggio kirjallisuudessa

• Ilja Leonard Pfeijfferin teoksen Grand Hotel Europa yhtenä juoniaiheena on Caravaggion kadonneen teoksen etsintä. Jyrki Erran romaanissa Lyijyvalkoinen päähenkilö on suomalainen Caravaggio-asiantuntija Axel Wallas. Hän matkustaa Roomaan kadonneen maalauksen vuoksi.

Teoksia

1592–1599

• 
  Hedelmää kuoriva poika, 1592.
• 
  Poika ja hedelmäkori, 1593.
• 
  Ennustaja, 1594.
• 
  Korttihuijarit, 1594.
• 
  Katuva Magdaleena, 1594.
• 
  Nuori sairas Bacchus, 1593–1594. Caravaggion omakuva Bacchuksena
• 
  Muusikot, 1595.
• 
  Pyhä Franciskus ekstaasissa, 1595.
• 
  Liskon puraisema poika, 1596.
• 
  Luutunsoittaja, 1596.
• 
  Bacchus, 1596.
• 
  Lepohetki pakomatkalla Egyptiin, 1597.
• 
  Medusa, 1597.
• 
  Pyhä Katariina Aleksandrialainen, 1598.
• 
  Isaakin uhraus, 1598.
• 
  Martta ja Maria Magdaleena, 1598.
• 
  Judit leikkaa Holoferneen pään irti, 1598.
• 
  Narkissos, 1599.

1600–1606

• 
  Matteuksen marttyyrikuolema, 1600.
• 
  Pietarin ristiinnaulitseminen, 1601.
• 
  Paavalin kääntymys, 1601.
• 
  Emmauksen ateria, 1601.
• 
  Amor Vincet Omnia, 1602.
• 
  Kristuksen ristiltäotto, 1602.
• 
  Pyhä Matteus ja enkeli, 1602.
• 
  Johannes Kastaja erämaassa, 1604–1605.
• 
  Ecce Homo, 1605.
• 
  Pyhä Hieronymus, 1605.
• 
  Paavali V:n muotokuva, 1605–1606.
• 
  Madonna ja käärme, 1606.
• 
  Neitsyen kuolema, 1606.

1606–1610

• 
  Salome Johannes Kastajan pää käsissään, 1609.
• 
  Pyhä Franciskus meditoi, 1610.
• 
  Daavid ja Goljatin pää, 1610.
• 
  Pyhän Ursulan marttyyrikuolema, 1610.

Kirjallisuus

• Ilja Leonard Pfeijffer, Grand Hotel Europa), suom. Sanna van Leeuwen. Helsinki: Gummerus 2021 ISBN 978-951-24-1756-8 (romaani)
• Jyrki Erra, Lyijyvalkoinen, Helsinki: Otava 2020 ISBN 978-951-1-33750-8

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caravaggio Wikimedia Commonsissa

• Caravaggion elämäkerta
• Galleria Caravaggion teoksista (englanniksi)
• Jones, Jonathan: Beyond Caravaggio review: a masterpiece of surprise The Guardian. 9.10.2016. Guardian News and Media. Viitattu 11.10.2016. (englanniksi)
• Prodger, Michael: Villainy and visionaries: how Caravaggio’s followers saw the light The Guardian. 7.10.2016. Guardian News and Media. Viitattu 11.10.2016. (englanniksi)