Café de Flore
Café de Flore on pariisilainen kahvila lähellä Latinalaiskorttelia Saint-Germain-des-Prés’n alueella, Saint-Benoît-kadun ja Boulevard Saint-Germainin risteyksessä. Se tunnetaan monien merkittävien kulttuurihenkilöiden suosimana kohtaamispaikkana.
Historia muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kahvilan synty ajoittuu todennäköisesti Ranskan kolmannen tasavallan (1870–1940) alun jälkeisiin vuosiin, ehkä vuoteen 1887. Nimensä kahvila on saanut antiikin jumalattaren mukaan, jonka kuvapatsas sijaitsee bulevardin toisella puolen. 1800-luvun lopulla kirjailija Charles Maurras asettui kahvilan toiseen kerrokseen kirjoittamaan teoksensa Au signe de Flore. Siellä kahvilan toisessa kerroksessa aikakauslehti ”Revue d’Action française” näki päivänvalon vuonna 1899.selvennä
Noin vuonna 1913 kahvilan naapurustossa asuva runoilija Guillaume Apollinaire muutti yhdessä ystävänsä André Salmon kanssa kahvilan alakerran toimitustilaksi. Myöhemmin siellä perustettiin lehti Les Soirée de Paris. Apollinairella oli yleisesti tapana sopia tapaamisetkin täsmälliseen aikaan kahvilassa. Vuonna 1917 kahvilan terassilla kävivät André Breton ja Luis Aragon mielenkiintoisia keskusteluja. Tällöin myös syntyi merkittäväksi kohonnut termi surrealismi.
1930-luku muokkaa
1930-luvun aikana Café de Flore oli kokonaisen kirjailijajoukon kantapaikka. Siellä kokoontui koko Pariisin kirjallinen piiri, johon kuuluivat muun muassa Georges Bataille, Robert Desnos, Léon-Paul Fargue, Raymond Queneau, Michel Leiris. Myös Derain, Giacomettin veljekset, Zadkine ja jopa Picasso viettivät siellä aikaansa.
Myös elokuvamaailma kiinnostui paikan erityisestä tunnelmasta. Ohjaaja Marcel Carné tutustui siellä näyttelijä Serge Reggianiin. Ohjaaja Jean-Louis Barrault toi sinne koko kuvausryhmänsä esitysten jälkeen juhlimaan.
Paul Boybal muokkaa
Kahvilan osti vuonna 1939 Paul Boubal, ja sen jälkeen sinne kerääntyi pariisilaista älymystöä. Alkoi kahvilan kulta-aika.[1] Erityisesti parivaljakko Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir tekivät siitä tunnetun kantapaikkansa.
Nykyisyys muokkaa
Vuonna 1984 Miroslav Siljegovic osti kahvilan ja myös lähellä sijaitsevan Closerie des Lilasin.
Café de Flore on mainittu monissa runoissa ja laulunsanoissa. Vuodesta 1994 lähtien on vuosittain jaettu Frédéric Beigbederin perustama Prix de Flore -palkinto nuorelle ansioituneelle, tuomariston arvostamalle näyttelijälle.
Lähteet muokkaa
- ↑ Vaiheesta on kertonut Boubalin lapsenlapsi Christophe Durand nimimerkillä Christophe Boubal kirjoittamassaan teoksessa Café de Flore: L'esprit d'un siècle. Pariisi 2004. ISBN 2-85157-251-2.
Kirjallisuutta muokkaa
- Christophe Durand-Boubal, Café de Flore : Mémoire d'un siècle, Paris, Indigo & Côté femmes, coll. Prémices, 1993, 174 s. ISBN 2-907883-66-6
- Christophe Boubal, Café de Flore : L'esprit d'un siècle, Fernand Lanore, coll. Littératures, 2004, 204 s. ISBN 2-85157-251-2
Aiheesta muualta muokkaa
- Café de Floren verkkosivut (ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, japaniksi)