Bysantin–sassanidien sota (572–591)
Bysantin–sassanidien sota käytiin sassanidien Persian ja Itä-Rooman valtakunnan välillä, josta nykyään käytetään myös termiä Bysantin valtakunta, vuosina 572–591. Sodan syitä olivat valtakuntien välien kiristyminen äärimmilleen sotaa edeltävien vuosien aikana ja Itä-Rooman keisari Justinus II:n haluttomuus jatkaa vuoden 562 rauhansopimuksessa solmittujen maksujen jatkamista Persialle. Sotatoimet rajoittuivat eteläiseen Kaukasukseen ja Mesopotamiaan, mutta se laajeni myös idässä Anatoliaan, Syyriaan ja pohjoisessa Iraniin.
| Bysantin–sassanidien sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Bysantin–sassanidien sotia | |||||||||
 Itä-Rooman valtakunnan ja Persian perinteinen raja sekä vuoden 591 roomalaisvalloitusten uusi raja
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| |||||||||
Sota oli yksi osa voimakkaita sotien sarjaa valtakuntien välillä 500-luvulla ja 600-luvun alussa. Se oli myös valtakuntien viimeinen keskinäinen sota, jossa sotatoimet jäisivät vain etulinjalla sijaitseviin provinsseihin, ja jossa kumpikaan osapuoli ei saavuttaisi pysyvää valloitusta vihollisen raja-alueiden takana.
Taustaa muokkaa
Itä-Rooma ja sassanidien Persia olivat sotineet useaan otteeseen 500-luvulla. Yli 60 vuotta vallinnut rauha suurvaltojen välillä oli rikkoutunut vuonna 502 kun Persian kuningas Kavadh I oli rahantarpeessaan hyökännyt roomalaiseen Armeniaan ja Pohjois-Mesopotamiaan. Sota oli päättynyt vuonna 506 seitsemänvuotiseen rauhansopimukseen, johon kuului Rooman suorittamia maksuja Persialle. Rauha osoittautui kuitenkin horjuvaksi ja uusi sota syttyi vuonna 527 valtakuntien välien kiristyttyä äärimmilleen sotaa edeltävien vuosien aikana.[1] Vuonna 532 valtakunnat solmivat niin kutsutun "ikuisen rauhan", joka kuitenkin kesti vain kahdeksan vuotta. Seuraava sota syttyi vuonna 540 kun persialaiset hyökkäsivät Mesopotamiaan ja Syyriaan ryöstäen merkittävän Antiokian kaupungin. Osapuolet sopivat aselevon vuonna 545, mutta tämä ei koskenut Lazicaa, missä sota jatkui vielä vuoteen 562 asti.[2][3]
Lazican sodan päättäneen, niin kutsutun "50-vuotisen rauhansopimuksen" mukaan roomalaiset saivat pitää Lazican, mutta joutuivat maksamaan vuosittain kultaa persialaisille. Suurvaltojen välit alkoivat kuitenkin taas viiletä rauhansopimuksen jälkeisten vuosien aikana. Kiistaa aiheutti Lazican viereinen Suanian alue, jonka roomalaiset olisivat halunneet haltuunsa sen strategisesti tärkeiden solien vuoksi. Kysymystä siitä, kuuluiko Suania Lazicaan ei saatu ratkaistuksi. Persialaiset vaativat myös maksujen maksamista arabiliittolaisilleen lakhmideille, mistä roomalaiset kieltäytyivät.[4][5]
Itä-Rooman keisariksi nousi vuonna 565 Justinus II, joka oli ulkopolitiikassaan aggressiivisempi kuin edeltäjänsä diplomaattisempi Justinianus I. Suurvaltojen välejä kiristi myös roomalaisten liittoutuminen persialaisten vihollisen turkkilaisten kanssa sekä lakhmidien ja Itä-Rooman liittolaisten ghassanidien väliset taistelut. Persialaiset syöksivät noin vuonna 570 Himyarissa nykyisen Jemenin alueella vallasta roomalaismielisen kuninkaan ja asettivat maan paikallisen kuninkaan alaisuuteen. Hänen piti kuitenkin maksaa veroja Persialle, minkä seurauksena Himyar siirtyi persialaisten vaikutusvallan alaisuuteen.[6] Persarmeniassa taas persialaisten vallan alla eläneet kristityt tekivät vuonna 570 salaisen liittolaissopimuksen Itä-Rooman kanssa ja nousivat kapinaan seuraavana vuonna.[4][5]
Persian kuningas Khosrau I olisi kuitenkin halunnut pitää rauhan ja vuoden 572 alussa hän lähetti lähettiläänsä Konstantinopoliin vahvistaakseen, että roomalaiset olivat yhä valmiita noudattamaan vuoden 562 rauhansopimuksen ehtoja. Justinus ei kuitenkaan ollut enää halukas jatkamaan maksuja. Hän ilmoitti antaneensa tukensa persarmenialaisille ja julisti sodan Persialle.[4][5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Greatrex, Geoffrey & Lieu, Samuel N. C.: The Roman Eastern Frontier and the Persian Wars: 363-628 AD. Routledge, 2002. ISBN 0415146879.
- Haldon, John: The Byzantine wars. The History Press, 2008. ISBN 978-0-7524-4565-6. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Goldsworthy, Adrian: Rooman puolesta - sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan, s. 436–437. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-8232-2.
- ↑ Treadgold, Warren: A history of the Byzantine state and society, s. 181, 192–213. Stanford University press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2. (englanniksi)
- ↑ Evans, James Allan: Justinian (527-565 A.D.). 1998. De Imperatoribus Romanis - An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 10.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Greatrex & Lieu, s. 132–142
- ↑ a b c Evans, James Allan: Justin II (565-578 A.D.). 1999. De Imperatoribus Romanis - An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 9.3.2016. (englanniksi)
- ↑ C. E. Bosworth: ABNĀʾ Encyclopædia Iranica. Viitattu 16.3.2016. (englanniksi)