Byblos
Byblos[1] (arab. Jubayl tai Jbail, m.kreik. βύβλος) on kaupunki Libanonissa. Kaupunki on muinainen foinikialainen kaupunki, jonka foinikialainen nimi oli Gebal. Byblos on sen kreikankielinen nimi. Byblos toimitti faaraoiden Egyptille Libanonin setripuuta. Byblos on myös eräs maailman pisimpään asutetuista kaupungeista, ja siellä on ollut asukkaita jo vuoden 5000 eaa. tienoilla.
| Byblos Jubayl Jbail |
|
|---|---|
 |
|
  Byblos |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Libanon |
| Piirikunta | Byblos |
| Väkiluku (2002) (arvio) | 18 800 |
Nykyisin Byblos on pienehkö pääosin maroniittien asuttama kaupunki. Vuonna 2002 kaupungissa oli arviolta 18 800 asukasta. Se on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1984.[2]
Maantiede muokkaa
Byblos sijaitsee Libanonissa Välimeren rannikolla noin 30 kilometriä Libanonin pääkaupunki Beirutista pohjoiseen.[3] Alue on kapeaa rannikkokaistaletta ennen sisämaassa päin nopeasti kohoavia Libanonvuoria. Kaupungilla oli kaksi vanhaa satamaa, pienempi luonnollinen satama pohjoisessa ja suurempi lahdella etelässä.[4]
Historia muokkaa
Muinainen Byblos muokkaa
Arkeologisten löytöjen perusteella Bybloksen paikalla on ollut asutusta jo 5000 eaa[4] ja se on yksi maailman vanhimmista jatkuvasti asutetuista kaupungeista[3]. Noin 3000 vuotta eaa. paikalle oli kehittynyt satamakaupunki, jonka kanaanilainen nimi oli Gubla. Myöhemmin etenkin kreikkalaiset alkoivat puhua foinikialaisista ja Bybloksen kaupungista. Nimi Byblos on johdettu kreikan kielen papyrusta tarkoittavasta sanasta bublos. Nimi bublos juontuu puolestaan egyptiläisen papyruksen kauppaan Bybloksesta antiikin Kreikkaan. Foinikialla viitataan osaan Kanaanin alueesta etenkin rautakaudelta lähtien.[4] Kaupungin foinikialainen nimi oli Gebal. Bybloslaiset eivät itse kuitenkaan kutsuneet itseään foinikialaisiksi. Muinaisbybloksen kieli oli foinikian kielen murre.[5] Byblosta on usein pidetty aakkosten syntypaikkana. Myöhempien tutkimusten perusteella aakkosten edeltäjät kehittyivät kuitenkin laajemmalla alueella. Bybloksesta on joka tapauksessa löydetty suuri määrä varhaista foinikialaista piirtokirjoitusta.[4] Ahiramin sarkofagissa Bybloksesta vuoden 1000 eaa. paikkeilta on yksi varhaisimmista sen esimerkeistä. Ahiram on puolestaan yksi ensimmäinen nimeltä tunnettu foinikialainen kuningas ja hänen poikansa Ittobaal oli ensimmäinen Bybloksen kuninkaan tittelillä tunnettu hamo.[5]
Kauppasatama, Egypti ja muut valtakunnat muokkaa
Byblos oli vuosien 3100 eaa. ja 1200 eaa. välillä Kanaanin tärkeimpiä satamia ja kaupunkeja. Sen menestys johtui paljolti kaupungin asemasta muinaisen Egyptin ja Mesopotamian välissä. Kauppa alueiden eri sivilisaatioiden välillä kulki usein Bybloksen kautta ja kaupalla Egyptiin oli erityistä merkitystä. Egyptiin vietiin etenkin setripuuta, kun taas Egyptistä tuotiin esimerkiksi kultaa ja norsunluuta. Itse Bybloksen ympäristössä oli kupariesiintymiä. Kaupungilla oli vuodesta 2800 eaa. suuret kaupunginmuurit ja se hallitsi ilmeisesti suurta aluetta rannikolla itse varsinaisen kaupungin lisäksi. Byblos oli myös tärkeä kulttipaikka. Samaan aikaan kaupunginmuurien kanssa rakennettiin suuri Baalat Gebalin temppeli.[4]
Bylos tuhoutui ilmeisesti vuosien 2300 ja 1900 eaa. välillä. Kaupungin tuhoutuminen on joskus liitetty amorilaisten hyökkäykseen. Samaan aikaan kaupankäynti Välimerellä taantui. Byblos toipui kuitenkin suhteellisen nopeasti tuhoutumisensa jälkeen. Tällöin rakennettiin esimerkiksi Bybloksen Obeliskitemppeli. Hyksot valtasivat kaupungin vuonna 1720 eaa. ja kaupankäynti Egyptiin jatkui Egyptin hyksovallan kaudella. Myöhemmin Egyptissä nousi jälleen valtaan kotimainen dynastia ja Egypti palautti asemansa Byloksen lähialueen herrana Megiddon taistelussa vuonna 1470 eaa. Suhde säilyi myöhäisellä pronssikaudella. Bybloksen ja Egyptin hallitsijoiden kirjeenvaihtoa on säilynyt Amarna-kirjeissä. Egyptin valta alueella heikkeni vuoden 1100 eaa. jälkeen, mutta Byblos oli edelleen erittäin tärkeä setripuun maahantuoja.[4]
Bybloksen merkitys alkoi vähetä jonkin aikaa vuoden 1000. eaa jälkeen. Se menetti aikaisempaa johtavaa asemaansa etenkin Tyroksen kaupungille. Samoihin aikoihin alueella alkoivat liikkua niin sanotut merikansat. Kokonaan Bybloksen merkitys ei kuitenkaan kadonnut, vaan se oli edelleen merkittävä satama ja laivanrakennus paikka. Vuodesta 876 eaa. Assyrian hallitsija Asurnasirpal II alkoi saada tribuuttia Bybloksesta, sekä monista muista alueen kaupungeista. Bybloksesta tuli suoraan Assyrian alainen, kun taas Tyros säilytti itsenäisen asemansa. Assyrialaisia seurasi Uus-Babylonia ja heitä Persian akhaimenidit. Persialaisvallan aikana 550–330 eaa. kaupunkiin rakennettiin linnoituksia ja se oli suuren alueen hallinnollinen keskus.[4]
Hellenismi ja roomalaiset muokkaa
Aleksanteri Suuri valtasi Bybloksen persialaisilta vuonna 332. Bybloksella oli jälleen alueellista merkitystä tätä seuranneella hellenistisellä kaudella. Antigonoksen ja Ptolemaioksen taistellessa herruudesta keskenään joukkoja kuljetettiin usein bybloslaisilla laivoilla. Samaan tapaan Bybloksen laivoija käytettiin Seleukidien valtakunnassa. Hellenistisellä kaudella Byloksessa omaksuttiin monia kreikkalaisia tapoja. Bybloksesta tuli esimerkiksi Adoniksen ja Afroditen temppelikaupunki. Adoniksen tarinan monet yksityiskohdat ylipäätänsä sijoittuvat Byblokseen. Rooman valtakunnassa Bylos oli mahdollisesti jonkinlainen hallinnollinen keskus. Kaupunkiin rakennettiin pylväiden reunustamia katuja, roomalaisia temppelejä, teattereja ja kylpylöitä. 100- ja 200-lukujen jaa. välillä elänyt kreikaksi kirjoittanut Filon Bybloslainen kirjoitti 8-osaisen Foinikian historian, joka lienee käännös vanhemmasta foinikialaisesta teoksesta.[4]
Myöhempi historia muokkaa
Bysantin valtakunnan kaudella Byblos oli mahdollisesti huomattava oliiviöljyn tuottaja. Kaiken kaikkiaan löytöjä Bysantin kaudelta on kuitenkin tehty Bybloksesta vain vähän. Islamilainen kausi alkoi vuodesta 636, mutta tältäkään kaudelta ennen ristiretkiä ei tunneta paljoa arkeologista aineistoa.[4] Varhaisella islamilaisella kaudella mainitaan lähinnä alueen taatelipuut. Se tunnettiin myös runoilijasta nimeltä Khulayd Aynayn.[6] Ristiretkien kaudella Byblos oli osa Tripolin kreivikuntaa. Kaupunkiin rakennettiin linnoitus, sekä Johannes Kastajan kirkko. Salah al-Dinin eli länsimaalaisittain Saladinin joukot valtasivat kaupungin elokuussa 1187.[4] Ristiretkeläiset valtasivat sen vielä uudestaan vuonna 1197 ja lopullisesti se menetettiin Egyptin mamelukkisulttaani Baibarsin joukoille vuosina 1266–1267.[6]
Bybloksen merkitys satamana väheni myöhemmin huomattavasti ja se taantui pieneksi kyläksi. Sen aseman peri Jounieh.[6] Bybloksen pientä pohjoista satamaa käyttivät lähinnä kalastajat. Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset paikalla teki ranskalainen kirjailija Ernest Renan 1800-luvulla. Järjestelmällisempiä kaivauksia alettiin kuitenkin tehdä vasta Libanon ranskalaisella mandaattikaudella vuodesta 1921.[4] Ensimmäisiä ranskalaisia kaivauksia tuolloin johtivat Pierre Montet ja Maurice Dunand.[6] Historialliset kohteet, kuten foinikialainen temppeli, roomalainen teatteri ja ristiretkeläisten linnoitukset ovat nykyisin avoimia yleisölle.[4] Byblos on ollut osa Unescon maailmanperintöluetteloa vuodesta 1984.[2]
Väestö muokkaa
Bybloksen asukasluku oli vuonna 2002 arviolta 18 800.[3] Lähes kaikki kaupungin asukkaat ovat nykyisin kristittyjä maroniitteja.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Eksonyymit : Byblos Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 58. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.12.2021.
- ↑ a b Byblos Unesco. Viitattu 5.11.2016.
- ↑ a b c Byblos Encyclopaedia Britannica. Viitattu 28.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Michael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 104-106. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8. (englanniksi)
- ↑ a b Pakkala, Juha (toim.): Tekstejä rautakauden Levantista, s. 213, 225. julkaistu lisenssillä Creative Commons (CC BY 4.0). Suomen Eksegeettinen Seura, 2014. ISBN 978-951-9217-62-8. Helsingin yliopiston kirjasto (pdf).
- ↑ a b c d e B. Lewis, Ch. Pellat and J. Schacht. Assisted by J. Burton-Page, C. Dumont ja V.L. Ménage: Encyclopaedia of Islam, Volume II (C-G), s. 568. Brill, 1991. ISBN 9789004070264. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Byblos through the ages, Nina Jidéjian, Dar al-Machreq, Beyrouth, 1968
- Je m'appelle Byblos, Jean-Pierre Thiollet, H & D éditions, Paris, 2005
