Wikipedia

Bruce Boudreau

kanadalainen jääkiekkoilija

Bruce Allan Boudreau (s. 9. tammikuuta 1955 Toronto, Ontario) on kanadalainen entinen jääkiekkoilija ja nykyinen jääkiekkovalmentaja, joka toimi viimeksi NHL-joukkue Vancouver Canucksin päävalmentajana, saatuaan potkut tammikuussa 2023. Hän valmensi vuosina 2016-2020 NHL-joukkuetta Minnesota Wildiä. Keskushyökkääjänä pelannut Boudreau pelasi NHL:ssä 141 ottelua Toronto Maple Leafsissa ja Chicago Blackhawksissa. Pääosan urastaan hän pelasi AHL:ssä, jossa voitti kertaalleen sarjan pistetilaston. Hän lopetti keväällä 1992 ja jatkoi sen jälkeen uraansa valmentajana.

Bruce Boudreau

Boudreau aloitti päävalmentajana Colonial Hockey Leaguessa 1993. Hän valmensi 1999–2007 AHL:ssä ja johdatti 2006 Hershey Bearsin AHL:n mestaruuteen, Calder Cupiin. Boudreausta tuli kesken kauden 2007–2008 Washington Capitalsin päävalmentaja. Hän sai ennätysnopeasti 200 NHL-voittoa valmentajana, mutta sai potkut marraskuussa 2011 Capitalsin huonon pudotuspelimenestyksen takia. Joulukuusta 2011 kauden 2015–2016 loppuun hän toimi NHL-seura Anaheim Ducksin päävalmentajana.

Ura muokkaa

Pelaajaura muokkaa

Boudreau sai WHA-varauksen vuonna 1974 ja NHL-varauksen 1975. Minnesota Fighting Saints varasi hänet numerolla 14 WHA:n varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella ja Toronto Maple Leafs numerolla 42 NHL:n varaustilaisuuden kolmannella kierroksella. Hän aloitti ammattilaisuransa kaudella 1975–1976, jolla hän pelasi 30 runkosarjaottelua Fighting Saintsin riveissä sekä 34 runkosarjaottelua ja kuusi pudotuspeliottelua Johnstown Jetsissä NAHL-liigassa. Ennen ammattilaisuraansa Boudreau pelasi vuodesta 1972 vuoteen 1975 juniorikiekkoa Toronto Marlboros -joukkueessa OHA Major Junior A -liigassa, sittemmin Ontario Major Junior Hockey League -liigassa (nykyinen Ontario Hockey League). Hän oli voittamassa Marlborosissa J. Ross Robertson Cupia vuosina 1973 ja 1975 ja Memorial Cupia vuonna 1975. Boudreau oli kaudella 1974–1975 OMJHL:n runkosarjan pistepörssin voittaja tehtyään 69:ssä ottelussa 165 tehopistettä, 68 maalia ja 97 syöttöpistettä.

Boudreau siirtyi Toronto Maple Leafsiin vuonna 1976. Hän pelasi seurassa vuosien 1976 ja 1983 välillä 134 NHL:n runkosarjaottelua ja yhdeksän pudotuspeliottelua. Hän teki Maple Leafsin riveissä runkosarjassa yhteensä 69 tehopistettä, 27 maalia ja 42 syöttöpistettä, ja pudotuspeleissä hän teki kaksi maalia. Eniten NHL-otteluja hän pelasi kaudella 1977–1978, 40 ottelua, joissa hän teki 11 maalia ja antoi 18 maalisyöttöä. Vuonna 1985 hän pelasi vielä seitsemän NHL:n runkosarjaottelua Chicago Black Hawksissa ja teki niissä yhden maalin.

Suurimman osan ammattilaisuraansa Boudreau pelasi kuitenkin alemman tason sarjoissa. Vuosien 1976 ja 1984 välillä hän pelasi ensin kaksi kautta Dallas Black Hawksissa CHL-ligassa, sitten kolme kautta New Brunswick Hawksissa AHL-liigassa, kauden Cincinnati Tigersissa CHL:ssä ja kaksi kautta St. Catharines Saintsissa AHL:ssä. Runkosarjakaudella 1976–1977 Boudreau oli CHL:n paras maalintekijä tehtyään 58:ssa pelaamassaan ottelussa 37 maalia. Vuonna 1984 Boudreau lähti pelaamaan ECD Iserlohniin Saksaan, mistä hän palasi keväällä 1985 AHL:ään, kun hän teki vapaana agenttina sopimuksen Baltimore Skipjacksin kanssa. Syksystä 1985 vuoteen 1987 hän pelasi AHL:ssä Nova Scotia Oilersissa, vuosina 1987–1989 Springfield Indiansissa ja keväällä 1989 Newmarket Saintsissa. Syksystä 1989 hän pelasi IHL-liigassa, yhden kauden Phoenix Roadrunnersissa ja vuosina 1990–1992 Fort Wayne Kometsissa. Keväällä 1992 Boudreau pelasi myös muutaman pudotuspeliottelun Adirondack Red Wingsissä AHL:ssä. Hän lopetti pelaajauransa tuohon vuoteen.

Boudreau pelasi AHL:ssä 634 runkosarjaottelua, joissa hän teki yhteensä 799 tehopistettä, 316 maalia ja 383 syöttöpistettä. Hän on AHL:n historian yhdenneksitoista paras pistemies ja maalintekijä sekä neljänneksitoista eniten syöttöpisteitä kerännyt pelaaja runkosarjassa. Kaudella 1987–1988 hän voitti AHL:n runkosarjan piste- ja syöttöpörssit, kun hän teki 116 tehopistettä, 42 maalia ja 74 syöttöpistettä, 80:ssä ottelussa. Hän ylitti sadan runkosarjapisteen rajan myös kahdella muulla AHL-kaudella, 1982–1983 ja 1983–1984, ja AHL-joukkueidensa paras pistemies hän oli kauden 1987–1988 lisäksi neljällä muulla kaudella, kahdesti Nova Scotia Oilersissa ja kertaalleen New Brunswick Hawksissa ja St. Catharines Saintsissa. Pudotuspeliotteluita Boudreau pelasi AHL:ssä 65, joissa hän sai kokoon 52 tehopistettä, 20 maalia ja 32 syöttöpistettä. Hän on AHL:n Hall of Famen jäsen.

IHL:ssä Boudreau pelasi kolmen kauden aikana yhteensä 240 runkosarjaottelua ja 26 pudotuspeliottelua ja CHL:ssä kolmen kauden aikana 145 runkosarjaottelua ja viisi pudotuspeliottelua.

Valmentajaura muokkaa

Boudreaun päävalmentajaura alkoi vuonna 1992 Muskegon Fury -joukkueessa silloisessa Colonial Hockey Leaguessa. Hän valmensi joukkueen pudotuspeleihin, joissa se putosi ensimmäisellä kierroksella. Vuonna 1993 hän siirtyi valmentamaan IHL-seura Fort Wayne Kometsia, jota hän edusti aiemmin pelaajana. Boudreau valmensi Kometsin pudotuspeleihin ja IHL:n loppuotteluihin keväällä 1994, mutta Atlanta Knights vei Turner Cupin mestaruuden otteluvoitoin 4–2. Boudreau nimettiin kauden jälkeen IHL:n vuoden valmentajaksi. Hän valmensi Kometsia runkosarjakauden 1994–1995 puoliväliin.

Boudreaun päävalmentajaura jatkui vuonna 1996, kun hänet palkattiin ECHL-seura Mississippi Sea Wolvesin päävalmentajaksi. Boudreau, seuran historian ensimmäinen päävalmentaja, valmensi Sea Wolvesia kolme täyttä kautta. Ensimmäisellä seura pääsi pudotuspeleihin, mutta putosi ensimmäisellä kierroksella, toisella se jäi pudotuspelien ulkopuolella ja kolmannella Boudreau valmensi Sea Wolvesin ECHL:n mestaruuteen. Sea Wolves voitti kevään 1999 pudotuspeleissä South Carolina Stingraysin, Florida Everbladesin, Pee Dee Priden ja Richmond Renegadesin. Renegadesin seura voitti ECHL:n loppuotteluissa otteluvoitoin 4–3.

Vuodesta 1999 alkaen Boudreau valmensi kahdeksan vuotta AHL:ssä. Ensin hän valmensi Lowell Lock Monstersia kaksi kautta. Lock Monsters eteni kummallakin kaudella AHL:n pudotuspeleihin, 1999–2000 se putosi pudotuspelien toisella kierroksella ja 2000–2001 ensimmäisellä. Vuonna 2001 Boudreausta tuli Manchester Monarchsin ensimmäinen päävalmentaja. Hän valmensi Monarchsia neljä kautta, joista jokaisella seura pääsi AHL:n pudotuspeleihin. Monarchsin pudotuspelitaival katkesi Boudreaun päävalmentajavuosina joka vuosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Vuonna 2005 Boudreausta tuli Hershey Bearsin päävalmentaja. Boudreaun valmennuksessa Bears voitti vuonna 2006 yhdeksännen kerran Calder Cupin, AHL:n mestaruuden. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Bears voitti Norfolk Admiralsin suoraan 4–0 ja toisella Wilkes-Barre/Scranton Penguinsin niin ikään voitoin 4–0. AHL:n itäisen konferenssin loppuotteluissa Bears voitti Portland Piratesin niukasti voitoin 4–3 (Bears voitti ratkaisevan ottelun jatkoajalla) ja Calder Cupin loppuotteluissa Milwaukee Admirals kaatui voitoin 4–2. Boudreau valmensi Bearsin AHL:n loppuotteluihin myös kaudella 2006–2007, jolla seura voitti myös itäisen konferenssin (Frank Mathers Trophy) ja koko AHL:n runkosarjamestaruuden (Macgregor Kilpatrick Trophy). Bears keräsi runkosarjassa 114 pistettä 80:ssä ottelussa voitettuaan 51 ottelua ja hävittyään 17 varsinaisella peliajalla, kuusi jatkoajalla ja kuusi rangaistuslaukauskilpailun jälkeen. Pudotuspeleissä Bears voitti Albany River Ratsin, Wilkes-Barre/Scranton Penguinsin ja Manchester Monarchsin ennen finaalitappiota Hamilton Bulldogsille voitoin 1–4.

Boudreau aloitti myös kauden 2007–2008 Hershey Bearsin valmentajana, mutta 22. marraskuuta, Glen Hanlonin irtisanomisen jälkeen, NHL-seura Washington Capitals nosti AHL-yhteistyökumppaninsa päävalmentajan väliaikaiseksi päävalmentajakseen. 26. joulukuuta Boudreaun pesti vakinaistettiin. Boudreaun tulo Capitalsin valmentajaksi muutti joukkueen kurssia. Kun Hanlonin irtisanomisen aikaan joukkue oli konferenssinsa ja liigan viimeisenä, Boudreaun valmennuksessa Capitals nousi runkosarjakauden lopussa divisioonansa mestariksi ja siten itäisen konferenssin kolmanneksi. Kevään 2008 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Capitals kohtasi Philadelphia Flyersin, jolle se hävisi ottelusarjan niukasti voitoin 3–4. Boudreau palkittiin kauden jälkeen Jack Adams Awardilla NHL:n vuoden valmentajana.

Boudreau valmensi Capitalsia lopulta marraskuulle 2011, jolloin hän sai potkut. Capitals oli hänen alaisuudessaan pelannut loistavasti runkosarjassa, mutta ollut aina pettymys pudotuspeleissä. Kauden 2010–2011 alkupuoliskolla Boudreau sai 200:nnen voittonsa valmentajana – nopeammin kuin kukaan muu aiemmin. Hänet erotettiin kuitenkin tehtävästään, kun hyvän alun jälkeen Capitals oli onnistunut voittamaan kymmenestä viimeisestä pelistään vain kolme. Boudreaun tilalle Capitals palkkasi Dale Hunterin.[1]

Saatuaan potkut Capitalsista marras-joulukuun vaihteessa 2011 hänet palkattiin NHL-seura Anaheim Ducksin päävalmentajaksi Randy Carlylen tilalle vielä saman viikon aikana.[2]

Helmikuussa 2020 Bourdeau sai potkut Minnesota Wildin päävalmentajan paikalta.[3] Wild oli palkannut Bourdeaun toukokuussa 2016[4]

Joulukuussa 2021 Bourdeau siirtyi kesken kauden Vancouver Canucksin päävalmentajaksi. Boudreau sai potkut tammikuussa 2023 seuran huonon menestyksen takia.[5]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

Edeltäjä:
Alain Vigneault 		Jack Adams Awardin voittaja
2008 		Seuraaja:
Claude Julien
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bruce_Boudreau&oldid=21881760”