B. C. Carlson
Bror Clas Carlson (19. kesäkuuta 1890 Kuopio – 17. syyskuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi pitkään Helsingin käräjäoikeuden oikeusneuvoksena ja vaikutti omaan alaansa aktiivisella julkaisemisella.[1]
Henkilöhistoria muokkaa
Carsonin vanhemmat olivat kauppias John Henrik Carlson ja Matilda Örn. Hänen puolisonsa 1920–1927 oli Margit Elisabet Spranger ja vuodesta 1931 Else Margit Dahlin. Kirjailija ja talouselämän vaikuttaja Carl Erik Carlson oli B. C. Carlsonin poika ensimmäisestä avioliitosta. B. C. Carlson tuli ylioppilaaksi 1908, valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1914 ja sai valmistuttuaan varatuomarin arvon. Hän oli korkeimman hallinto-oikeuden notaari 1918 ja nuorempi hallintosihteeri ja sitten Helsingin raastuvanoikeuden, myöhemmin Helsingin käräjäoikeus, rikosoikeusnotaari 1918, nuorempi oikeusneuvosmies 1920 ja vanhempi oikeusneuvosmies 1927–1953. Korkeimman oikeuden apujäsen Carlson oli 1928–1929 ja 1948–1950. Hän oli Juridiska Föreningen i Finland -yhdistyksen puheenjohtaja 1936–1940 ja alallaan aktiivinen vaikuttaja, joka julkaisi lähes sata artikkelia kotimaassa ja ulkomailla sekä oikeusteoreettisen teoksen.[1][2][3] Carlson vihittiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1963.[4]
Julkaisuja muokkaa
- Rätten: ett rättsteoretiskt försök, 1954
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kautto, Timo: B. C. Carlson Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.3.2024.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 88. Viitattu 21.3.2024
- ↑ Födelsedagar. Hufvudstadsbladet, 19.6.1965, nro 163_2p, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024. (ei-vapaa)
- ↑ Finlandia-katsaus 649 Elonet. Viitattu 27.4.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
- Carlson, Bror Biografiasampo.