Brittiläinen 1. armeija

Brittiläinen 1. armeija oli Britannian armeijan yhtymä sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Se osallistui taisteluihin ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla ja toisessa maailmansodassa taisteluihin Pohjois-Afrikassa. Armeijan joukot koostuivat brittiyksiköiden lisäksi muuan muassa ensimmäisessä maailmansodassa Intian ja Portugalin sekä toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain ja Vapaan Ranskan joukoista.

Brittiläinen 1. armeija
Toiminnassa 1914–1918
1942–1943
Valtio  Yhdistynyt kuningaskunta
Puolustushaarat Maavoimat
Koko 2–4 armeijakuntaa
Sodat ja taistelut
Komentajat
Tunnettuja komentajia Douglas Haig
Sir Henry Rawlinson
Kenneth Anderson

Ensimmäinen maailmansota muokkaa

Ensimmäisessä maailmansodassa 1. armeija perustettiin 26. joulukuuta 1914 osaksi brittiläistä siirtoarmeijaa, kun siirtoarmeijan armeijakunnat jaettiin kahdeksi armeijaksi. Armeijan komentajaksi määrättiin kenraaliluutnantti Sir Douglas Haig ja siihen kuuluivat I, IV ja Intialainen armeijakunta. Armeija kärsi tappion Vimyn laaksossa toukokuussa 1916 ja kuukautta myöhemmin Fromellesissa. Vuonna 1917 armeijaan liitettiin Portugalin siirtoarmeijakunta. Seuraavana vuonna armeija osallistui hyökkäykseen, jonka tuloksena saksalaiset työnnettiin takaisin.

Komentajat muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:First Army (United Kingdom)

Toinen maailmansota muokkaa

Armeija perustettiin toisessa maailmansodassa 6. heinäkuuta 1942 Largsissa Pohjois-Afrikan maihinnousua varten. Kenraaliluutnantti Sir Kenneth Andersonin komentama armeija nousi maihin Algerissa 9. marraskuuta, jolloin siihen kuuluivat V ja IX armeijakunnat.[1]

Armeija lakkautettiin Tunisiassa 25. heinäkuuta 1943.[1]

Komentajat muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Joslen, H. F.: Orders of Battle Second World War 1939-1945. Uckfield, East Sussex: Naval Military Press, 1990. ISBN 1843424746. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b Joslen, H. F. s. 465